Salmenes 120

1 En sang ved festreisene. Til Herren ropte jeg i min nød, og han svarte mig.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

2 Herre, fri min sjel fra en løgnaktig lebe, fra en falsk tunge!

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

3 Hvad vil han gi dig, og hvad mere vil han gi dig, du falske tunge?

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

4 Voldsmannens skarpe piler og glør av gyvelbusken.

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

5 Ve mig, at jeg lever som fremmed iblandt Mesek, at jeg bor ved Kedars telt!

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

6 Lenge nok har min sjel bodd hos dem som hater fred.

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

7 Jeg er bare fred, men når jeg taler, er de ferdige til krig.

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.