Salmenes 116
1 Jeg elsker Herren, for han hører min røst, mine inderlige bønner.
Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
2 For han har bøiet sitt øre til mig, og alle mine dager vil jeg påkalle ham.
sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
3 Dødens rep hadde omspent mig, og dødsrikets angster hadde funnet mig; nød og sorg fant jeg. (Sheol h7585)
Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen. (Sheol h7585)
4 Men jeg påkalte Herrens navn: Akk Herre, frels min sjel!
Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!"
5 Herren er nådig og rettferdig, og vår Gud er barmhjertig.
Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.
6 Herren verner de enfoldige; jeg var elendig, og han frelste mig.
Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
7 Kom igjen, min sjel, til din ro! For Herren har gjort vel imot dig.
Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
8 For du fridde min sjel fra døden, mitt øie fra gråt, min fot fra fall.
Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.
9 Jeg skal vandre for Herrens åsyn i de levendes land.
Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.
10 Jeg trodde, for jeg talte; jeg var såre plaget.
Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.
11 Jeg sa i min angst: Hvert menneske er en løgner.
Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita".
12 Hvormed skal jeg gjengjelde Herren alle hans velgjerninger imot mig?
Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?
13 Jeg vil løfte frelsens beger og påkalle Herrens navn.
Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.
14 Jeg vil holde for Herren mine løfter, og det for hele hans folks øine.
Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
15 Kostelig i Herrens øine er hans frommes død.
Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.
16 Akk Herre! Jeg er jo din tjener, jeg er din tjener, din tjenerinnes sønn; du har løst mine bånd.
Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni.
17 Dig vil jeg ofre takkoffer, og Herrens navn vil jeg påkalle.
Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.
18 Jeg vil holde for Herren mine løfter, og det for hele hans folks øine,
Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä
19 i forgårdene til Herrens hus, midt i dig, Jerusalem. Halleluja!
Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!
