Salmenes 116
1 Jeg elsker Herren, for han hører min røst, mine inderlige bønner.
Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;
2 For han har bøiet sitt øre til mig, og alle mine dager vil jeg påkalle ham.
Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.
3 Dødens rep hadde omspent mig, og dødsrikets angster hadde funnet mig; nød og sorg fant jeg. (Sheol h7585)
Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan. (Sheol h7585)
4 Men jeg påkalte Herrens navn: Akk Herre, frels min sjel!
Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!
5 Herren er nådig og rettferdig, og vår Gud er barmhjertig.
Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.
6 Herren verner de enfoldige; jeg var elendig, og han frelste mig.
Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.
7 Kom igjen, min sjel, til din ro! For Herren har gjort vel imot dig.
Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.
8 For du fridde min sjel fra døden, mitt øie fra gråt, min fot fra fall.
Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.
9 Jeg skal vandre for Herrens åsyn i de levendes land.
Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.
10 Jeg trodde, for jeg talte; jeg var såre plaget.
Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.
11 Jeg sa i min angst: Hvert menneske er en løgner.
Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.
12 Hvormed skal jeg gjengjelde Herren alle hans velgjerninger imot mig?
Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?
13 Jeg vil løfte frelsens beger og påkalle Herrens navn.
Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.
14 Jeg vil holde for Herren mine løfter, og det for hele hans folks øine.
Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
15 Kostelig i Herrens øine er hans frommes død.
Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.
16 Akk Herre! Jeg er jo din tjener, jeg er din tjener, din tjenerinnes sønn; du har løst mine bånd.
O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.
17 Dig vil jeg ofre takkoffer, og Herrens navn vil jeg påkalle.
Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.
18 Jeg vil holde for Herren mine løfter, og det for hele hans folks øine,
Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,
19 i forgårdene til Herrens hus, midt i dig, Jerusalem. Halleluja!
Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!
