Salmenes 115
1 Ikke oss, Herre, ikke oss, men ditt navn gi du ære for din miskunnhets, for din trofasthets skyld!
Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.
2 Hvorfor skal hedningene si: Hvor er nu deres Gud?
Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"
3 Vår Gud er jo i himmelen; han gjør alt det han vil.
Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
4 Deres avguder er sølv og gull, et verk av menneskehender.
Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
5 De har munn, men taler ikke; de har øine, men ser ikke;
Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.
6 de har ører, men hører ikke; de har nese, men lukter ikke.
Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.
7 Deres hender føler ikke, deres føtter går ikke; de gir ingen lyd med sin strupe.
Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.
8 Som de selv er, blir de som gjør dem, hver den som setter sin lit til dem.
Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
9 Israel, sett din lit til Herren! Han er deres hjelp og deres skjold.
Israel, turvaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
10 Arons hus, sett eders lit til Herren! Han er deres hjelp og deres skjold.
Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
11 I som frykter Herren, sett eders lit til Herren! Han er deres hjelp og deres skjold.
Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
12 Herren kom oss i hu; han skal velsigne, han skal velsigne Israels hus, han skal velsigne Arons hus,
Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,
13 han skal velsigne dem som frykter Herren, de små med de store.
hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.
14 Herren la eder vokse i tall, eder og eders barn!
Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.
15 Velsignet være I av Herren, himmelens og jordens skaper!
Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
16 Himmelen er Herrens himmel, men jorden har han gitt menneskenes barn.
Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.
17 De døde lover ikke Herren, ingen av dem som farer ned i dødsrikets stillhet;
Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.
18 men vi skal love Herren fra nu av og inntil evig tid. Halleluja!
Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!
