Salmenes 109
1 Til sangmesteren; av David; en salme. Min lovsangs Gud, ti ikke!
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 For ugudelighets munn og falskhets munn har de oplatt imot mig, de har talt med mig med løgnens tunge.
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 Og med hatets ord har de omgitt mig og stridt imot mig uten årsak.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 Til lønn for min kjærlighet stod de mig imot, enda jeg er bare bønn.
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 Og de la ondt på mig til lønn for godt og hat til lønn for min kjærlighet.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Sett en ugudelig over ham, og la en anklager stå ved hans høire hånd!
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 Når han dømmes, da la ham gå ut som skyldig, og la hans bønn bli til synd!
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 La hans dager bli få, la en annen få hans embede!
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 La hans barn bli farløse og hans hustru enke,
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 og la hans barn flakke omkring og tigge, og la dem gå som tiggere fra sine ødelagte hjem!
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 La ågerkaren kaste garn ut efter alt det han har, og fremmede røve frukten av hans arbeid!
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 La ham ikke finne nogen som bevarer miskunnhet imot ham og la ingen forbarme sig over hans farløse barn!
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 La hans fremtid bli avskåret, deres navn bli utslettet i det annet ættledd!
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 Hans fedres misgjerning bli ihukommet hos Herren, og hans mors synd bli ikke utslettet!
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 De være alltid for Herrens øine, og han utrydde deres minne av jorden,
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 fordi han ikke kom i hu å gjøre barmhjertighet, men forfulgte en mann som var fattig og elendig og bedrøvet i hjertet, og vilde drepe ham.
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 Han elsket forbannelse, og den kom over ham; han hadde ikke lyst til velsignelse, og den blev langt borte fra ham;
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 han klædde sig i forbannelse som sin klædning, og den trengte som vann inn i hans liv og som olje i hans ben.
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 La den være ham som et klædebon som han dekker sig med, og som et belte som han alltid omgjorder sig med!
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 Dette være mine motstanderes lønn fra Herren, og deres som taler ondt imot min sjel!
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 Og du, Herre, Herre, gjør vel imot mig for ditt navns skyld! Fordi din miskunnhet er god, så redde du mig!
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 For jeg er elendig og fattig, og mitt hjerte er gjennemboret i mitt indre.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 Som en skygge, når den heller, farer jeg avsted; jeg blir jaget bort som en gresshoppe.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 Mine knær vakler av faste, og mitt kjød svinner og er uten fedme.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 Og jeg er blitt til spott for dem; de ser mig og ryster på hodet.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Hjelp mig, Herre min Gud, frels mig efter din miskunnhet,
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 så de må kjenne at dette er din hånd, at du, Herre, har gjort det!
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 De forbanner, men du velsigner; de reiser sig og blir til skamme, men din tjener gleder sig.
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 Mine motstandere skal klæ sig i vanære og svøpe sig i sin skam som i en kappe.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 Jeg vil storlig prise Herren med min munn, og midt iblandt mange vil jeg love ham;
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 for han står ved den fattiges høire hånd for å frelse ham fra dem som dømmer hans sjel.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
