Salmenes 109
1 Til sangmesteren; av David; en salme. Min lovsangs Gud, ti ikke!
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
2 For ugudelighets munn og falskhets munn har de oplatt imot mig, de har talt med mig med løgnens tunge.
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
3 Og med hatets ord har de omgitt mig og stridt imot mig uten årsak.
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
4 Til lønn for min kjærlighet stod de mig imot, enda jeg er bare bønn.
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
5 Og de la ondt på mig til lønn for godt og hat til lønn for min kjærlighet.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
6 Sett en ugudelig over ham, og la en anklager stå ved hans høire hånd!
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
7 Når han dømmes, da la ham gå ut som skyldig, og la hans bønn bli til synd!
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
8 La hans dager bli få, la en annen få hans embede!
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
9 La hans barn bli farløse og hans hustru enke,
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
10 og la hans barn flakke omkring og tigge, og la dem gå som tiggere fra sine ødelagte hjem!
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
11 La ågerkaren kaste garn ut efter alt det han har, og fremmede røve frukten av hans arbeid!
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
12 La ham ikke finne nogen som bevarer miskunnhet imot ham og la ingen forbarme sig over hans farløse barn!
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
13 La hans fremtid bli avskåret, deres navn bli utslettet i det annet ættledd!
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
14 Hans fedres misgjerning bli ihukommet hos Herren, og hans mors synd bli ikke utslettet!
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
15 De være alltid for Herrens øine, og han utrydde deres minne av jorden,
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
16 fordi han ikke kom i hu å gjøre barmhjertighet, men forfulgte en mann som var fattig og elendig og bedrøvet i hjertet, og vilde drepe ham.
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
17 Han elsket forbannelse, og den kom over ham; han hadde ikke lyst til velsignelse, og den blev langt borte fra ham;
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
18 han klædde sig i forbannelse som sin klædning, og den trengte som vann inn i hans liv og som olje i hans ben.
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 La den være ham som et klædebon som han dekker sig med, og som et belte som han alltid omgjorder sig med!
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
20 Dette være mine motstanderes lønn fra Herren, og deres som taler ondt imot min sjel!
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
21 Og du, Herre, Herre, gjør vel imot mig for ditt navns skyld! Fordi din miskunnhet er god, så redde du mig!
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
22 For jeg er elendig og fattig, og mitt hjerte er gjennemboret i mitt indre.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
23 Som en skygge, når den heller, farer jeg avsted; jeg blir jaget bort som en gresshoppe.
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
24 Mine knær vakler av faste, og mitt kjød svinner og er uten fedme.
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
25 Og jeg er blitt til spott for dem; de ser mig og ryster på hodet.
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
26 Hjelp mig, Herre min Gud, frels mig efter din miskunnhet,
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
27 så de må kjenne at dette er din hånd, at du, Herre, har gjort det!
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
28 De forbanner, men du velsigner; de reiser sig og blir til skamme, men din tjener gleder sig.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
29 Mine motstandere skal klæ sig i vanære og svøpe sig i sin skam som i en kappe.
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
30 Jeg vil storlig prise Herren med min munn, og midt iblandt mange vil jeg love ham;
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
31 for han står ved den fattiges høire hånd for å frelse ham fra dem som dømmer hans sjel.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
