Salmenes 106
1 Halleluja! Pris Herren, for han er god, hans miskunnhet varer evindelig.
Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Hvem kan utsi Herrens veldige gjerninger, forkynne all hans pris?
Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3 Salige er de som tar vare på det som rett er, den som gjør rettferdighet til enhver tid.
Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
4 Kom mig i hu, Herre, efter din nåde mot ditt folk, se til mig med din frelse,
Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
5 så jeg kan se på dine utvalgtes lykke, glede mig med ditt folks glede, rose mig med din arv!
että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6 Vi har syndet med våre fedre, vi har gjort ille, vi har vært ugudelige.
Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
7 Våre fedre i Egypten aktet ikke på dine undergjerninger, de kom ikke i hu dine mange nådegjerninger, men var gjenstridige ved havet, ved det Røde Hav.
Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8 Dog frelste han dem for sitt navns skyld, for å kunngjøre sitt velde,
Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
9 og han truet det Røde Hav, og det blev tørt, og han lot dem gå gjennem dypene som i en ørken,
Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
10 og han frelste dem av hans hånd som hatet dem, og forløste dem av fiendens hånd,
Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
11 og vannet skjulte deres motstandere, det blev ikke én av dem tilbake.
Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
12 Da trodde de på hans ord, de sang hans pris.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
13 Men snart glemte de hans gjerninger, de bidde ikke på hans råd;
Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
14 men de blev grepet av begjærlighet i ørkenen, og de fristet Gud på det øde sted.
Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
15 Da gav han dem det de vilde ha, men sendte tærende sykdom over deres liv.
Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
16 Og de blev avindsyke mot Moses i leiren, mot Aron, Herrens hellige.
Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
17 Jorden oplot sig og slukte Datan og skjulte Abirams hop,
Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
18 og en ild satte deres hop i brand, en lue brente op de ugudelige.
Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
19 De gjorde en kalv ved Horeb og tilbad et støpt billede,
He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
20 og de byttet sin ære mot billedet av en okse, som eter gress.
he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
21 De glemte Gud, sin frelser, som hadde gjort store ting i Egypten,
He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
22 undergjerninger i Kams land, forferdelige ting ved det Røde Hav.
ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
23 Da sa han at han vilde ødelegge dem, dersom ikke Moses, hans utvalgte, hadde stilt sig i gapet for hans åsyn for å avvende hans vrede fra å ødelegge dem.
Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
24 Og de foraktet det herlige land, de trodde ikke hans ord,
He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
25 og de knurret i sine telt, de hørte ikke på Herrens røst.
He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
26 Da opløftet han sin hånd og svor at han vilde la dem falle i ørkenen
Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
27 og la deres avkom falle iblandt hedningene og sprede dem i landene.
kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
28 Og de bandt sig til Ba'al-Peor og åt av offere til døde,
He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
29 og de vakte harme ved sine gjerninger, og en plage brøt inn iblandt dem.
He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
30 Da stod Pinehas frem og holdt dom, og plagen stanset;
Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
31 og det blev regnet ham til rettferdighet fra slekt til slekt evindelig.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
32 Og de vakte vrede ved Meribas vann, og det gikk Moses ille for deres skyld;
He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33 for de var gjenstridige mot hans Ånd, og han talte tankeløst med sine leber.
Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
34 De ødela ikke de folk som Herren hadde talt til dem om,
He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35 men de blandet sig med hedningene og lærte deres gjerninger,
vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
36 og de tjente deres avguder, og disse blev dem til en snare,
He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
37 og de ofret sine sønner og sine døtre til maktene.
Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
38 og de utøste uskyldig blod, sine sønners og sine døtres blod, som de ofret til Kana'ans avguder, og landet blev vanhelliget ved blod.
He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39 De blev urene ved sine gjerninger og drev hor ved sin adferd.
Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
40 Da optendtes Herrens vrede mot hans folk, og han fikk avsky for sin arv.
Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41 Og han gav dem i hedningers hånd, og de som hatet dem, hersket over dem,
Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42 og deres fiender trengte dem, og de blev ydmyket under deres hånd.
Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
43 Mange ganger utfridde han dem; men de var gjenstridige i sine råd, og de sank ned i usseldom for sin misgjernings skyld.
Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
44 Og han så til dem når de var i nød, idet han hørte deres klagerop.
Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
45 Og i sin godhet mot dem kom han sin pakt i hu, og det gjorde ham ondt efter hans store miskunnhet,
Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
46 og han lot dem finne barmhjertighet for alle deres åsyn som hadde ført dem i fangenskap.
Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47 Frels oss, Herre vår Gud, og samle oss fra hedningene til å love ditt hellige navn, rose oss av å kunne prise dig!
Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
48 Lovet være Herren, Israels Gud, fra evighet og til evighet! Og alt folket sier: Amen. Halleluja!
Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
