Salmenes 105
1 Pris Herren, påkall hans navn, kunngjør blandt folkene hans store gjerninger!
Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
2 Syng for ham, lovsyng ham, grund på alle hans undergjerninger!
Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Ros eder av hans hellige navn! Deres hjerte glede sig som søker Herren!
Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
4 Spør efter Herren og hans makt, søk hans åsyn all tid!
Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
5 Kom i hu hans undergjerninger som han har gjort, hans undere og hans munns dommer,
Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
6 I, hans tjener Abrahams avkom, Jakobs barn, hans utvalgte!
te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
7 Han er Herren vår Gud, hans dommer er over all jorden.
Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
8 Han kommer evindelig sin pakt i hu, det ord han fastsatte for tusen slekter,
Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
9 den pakt han gjorde med Abraham, og sin ed til Isak;
liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
10 og han stadfestet den som en rett for Jakob, som en evig pakt for Israel,
Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
11 idet han sa: Dig vil jeg gi Kana'ans land til arvelodd.
Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
12 Da de var en liten flokk, få og fremmede der,
Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
13 og vandret fra folk til folk, fra et rike til et annet folk,
Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
14 tillot han ikke noget menneske å gjøre vold imot dem, og han straffet konger for deres skyld:
Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
15 Rør ikke ved mine salvede, og gjør ikke mine profeter noget ondt!
"Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
16 Og han kalte hunger inn over landet, han brøt sønder hver støtte av brød.
Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
17 Han sendte en mann foran dem, til træl blev Josef solgt.
oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
18 De plaget hans føtter med lenker, hans sjel kom i jern,
Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
19 inntil den tid da hans ord slo til, da Herrens ord viste hans uskyld.
siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
20 Da sendte kongen bud og lot ham løs, herskeren over folkeslag gav ham fri.
Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
21 Han satte ham til herre over sitt hus og til hersker over alt sitt gods,
Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
22 forat han skulde binde hans fyrster efter sin vilje og lære hans eldste visdom.
sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
23 Så kom Israel til Egypten, og Jakob bodde som fremmed i Kams land.
Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
24 Og han gjorde sitt folk såre fruktbart og gjorde det sterkere enn dets motstandere.
Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
25 Han vendte deres hjerte til å hate hans folk, til å gå frem med svik mot hans tjenere.
Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
26 Han sendte Moses, sin tjener, Aron som han hadde utvalgt.
Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
27 De gjorde hans tegn iblandt dem og undere i Kams land.
Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
28 Han sendte mørke og gjorde det mørkt, og de var ikke gjenstridige mot hans ord.
Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
29 Han gjorde deres vann til blod, og han drepte deres fisker.
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
30 Deres land vrimlet av frosk, endog i deres kongers saler.
Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
31 Han talte, og det kom fluesvermer, mygg innen hele deres landemerke.
Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
32 Han gav dem hagl for regn, luende ild i deres land,
Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
33 og han slo ned deres vintrær og deres fikentrær, og brøt sønder trærne innen deres landemerke.
Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
34 Han talte, og det kom gresshopper og gnagere uten tall,
Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
35 og de åt op hver urt i deres land, og de åt op frukten på deres mark.
ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
36 Og han slo alt førstefødt i deres land, førstegrøden av all deres kraft.
Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
37 Og han førte dem ut med sølv og gull, og det fantes ingen i hans stammer som snublet.
Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
38 Egypten gledet sig da de drog ut; for frykt for dem var falt på dem.
Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
39 Han bredte ut en sky til dekke og ild til å lyse om natten.
Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
40 De krevde, og han lot vaktler komme og mettet dem med himmelbrød.
He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 Han åpnet klippen, og det fløt vann; det løp gjennem det tørre land som en strøm.
Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
42 For han kom i hu sitt hellige ord, Abraham, sin tjener,
Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
43 og han førte sitt folk ut med glede, sine utvalgte med fryderop,
Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
44 og han gav dem hedningefolks land, og hvad folkeslag med møie hadde vunnet, tok de til eie,
Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
45 forat de skulde holde hans forskrifter og ta vare på hans lover. Halleluja!
että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
