Salmenes 103
1 Av David. Min sjel, lov Herren, og alt som i mig er, love hans hellige navn!
Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
2 Min sjel, lov Herren og glem ikke alle hans velgjerninger!
Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
3 Han som forlater all din misgjerning, som læger alle dine sykdommer,
Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
4 han som forløser ditt liv fra graven, som kroner dig med miskunnhet og barmhjertighet,
Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
5 han som metter din sjel med det som godt er, så du blir ung igjen likesom ørnen.
Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
6 Herren gjør rettferd og rett mot alle undertrykte.
Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
7 Han kunngjorde sine veier for Moses, sine gjerninger for Israels barn.
Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
8 Herren er barmhjertig og nådig, langmodig og rik på miskunnhet.
Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
9 Han går ikke alltid i rette og gjemmer ikke på vrede evindelig.
Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
10 Han gjør ikke med oss efter våre synder og gjengjelder oss ikke efter våre misgjerninger.
Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
11 For så høi som himmelen er over jorden, er hans miskunnhet mektig over dem som frykter ham.
Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
12 Så langt som øst er fra vest, lar han våre misgjerninger være langt fra oss.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
13 Som en far forbarmer sig over sine barn, forbarmer Herren sig over dem som frykter ham.
Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
14 For han vet hvorledes vi er skapt, han kommer i hu at vi er støv.
Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 Et menneskes dager er som gresset; som blomsten på marken, således blomstrer han.
Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
16 Når vinden farer over ham, er han ikke mere, og hans sted kjenner ham ikke mere.
Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
17 Men Herrens miskunnhet er fra evighet og inntil evighet over dem som frykter ham, og hans rettferdighet mot barnebarn,
Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
18 mot dem som holder hans pakt, og dem som kommer hans bud i hu, så de gjør efter dem.
Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
19 Herren har reist sin trone i himmelen, og hans rike hersker over alle ting.
Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
20 Lov Herren, I hans engler, I veldige i makt, som fullbyrder hans ord, idet I adlyder hans ords røst!
Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
21 Lov Herren, alle hans hærskarer, I hans tjenere som gjør hans vilje!
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
22 Lov Herren, alle hans gjerninger, på alle steder hvor han hersker! Min sjel, lov Herren!
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
