Salomos Ordsprog 8
1 Hør, visdommen roper, og forstanden lar sin røst høre.
Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
2 Oppe på hauger ved veien står hun, der hvor stiene møtes;
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
3 ved siden av portene, ved byens utgang, i inngangen til portene roper hun høit:
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
4 Til eder, I menn, roper jeg, og min røst lyder til menneskenes barn.
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
5 Lær klokskap, I enfoldige, og lær forstand, I uforstandige!
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
6 Hør! Om store ting taler jeg, og jeg oplater mine leber med rettvishet;
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
7 min tunge taler sannhet, og ugudelighet er en vederstyggelighet for mine leber.
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
8 Alle min munns ord er rette, det er intet falskt eller vrangt i dem.
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
9 De er alle sammen likefremme for den forstandige og rette for dem som har funnet kunnskap.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
10 Ta imot min tilrettevisning istedenfor sølv, og ta imot kunnskap fremfor utsøkt gull!
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
11 For visdom er bedre enn perler, og ingen skatt kan lignes med den.
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
12 Jeg, visdommen, har klokskap i eie, og jeg forstår å finne kloke råd.
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
13 Å frykte Herren er å hate ondt; stolthet og overmot, ond ferd og en falsk munn hater jeg.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
14 Mig tilhører råd og sann innsikt, jeg er forstand, mig hører styrke til.
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
15 Ved mig regjerer kongene, og ved mig fastsetter fyrstene hvad rett er.
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
16 Ved mig styrer herskerne og høvdingene, alle dommere på jorden.
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
17 Jeg elsker dem som elsker mig, og de som søker mig, skal finne mig.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
18 Hos mig er rikdom og ære, gammelt arvegods og rettferdighet.
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
19 Min frukt er bedre enn gull, ja det fineste gull, og den vinning jeg gir, er bedre enn utsøkt sølv.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
20 På rettferds vei vandrer jeg, midt på rettens stier;
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
21 derfor gir jeg dem som elsker mig, sann rikdom til arv og fyller deres forrådskammere.
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
22 Herren skapte mig som sitt første verk, før sine andre gjerninger, i fordums tid.
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 Fra evighet er jeg blitt til, fra først av, før jorden var.
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 Da avgrunnene ennu ikke var til, blev jeg født, da der ennu ikke fantes kilder fylt med vann.
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 Før fjellene blev senket ned, før haugene blev til, blev jeg født,
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 før han hadde skapt jord og mark og jorderikes første muldklump.
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 Da han bygget himmelen, var jeg der, da han slo hvelving over avgrunnen.
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 Da han festet skyene oventil, da han bandt avgrunnens kilder,
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 da han satte grense for havet, så vannene ikke går lenger enn han byder, da han la jordens grunnvoller -
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 da var jeg verksmester hos ham, og jeg var hans lyst dag efter dag, jeg lekte alltid for hans åsyn;
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
31 jeg lekte på hele hans vide jord, og min lyst hadde jeg i menneskenes barn.
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
32 Og nu, barn, hør på mig! Salige er de som følger mine veier.
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
33 Hør på min tilrettevisning og bli vise og forakt den ikke!
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 Salig er det menneske som hører på mig, så han våker ved mine dører dag efter dag og vokter mine dørstolper.
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
35 For den som finner mig, finner livet og får nåde hos Herren.
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
36 Men den som ikke finner mig, skader sig selv; alle de som hater mig, elsker døden.
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
