Salomos Ordsprog 7
1 Min sønn, bevar mine ord og gjem mine bud hos dig!
Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
2 Bevar mine bud, så skal du leve, bevar min lære som din øiesten!
Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
3 Bind dem på dine fingrer, skriv dem på ditt hjertes tavle!
Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
4 Si til visdommen: Du er min søster, og kall forstanden din kjenning,
Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
5 forat den må bevare dig fra annen manns hustru, fra fremmede kvinner, som taler glatte ord.
Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
6 For jeg så engang ut av vinduet på mitt hus, gjennem mitt gitter,
Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
7 og da så jeg blandt de uerfarne, jeg blev var blandt de unge en uforstandig gutt,
Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
8 som gikk forbi på gaten ved hennes hjørne og gikk frem på veien til hennes hus,
Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
9 i skumringen, da dagen var til ende, i dyp natt og mørke.
Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
10 Da kom en kvinne ham i møte i en skjøges klær og med svikefullt hjerte.
Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
11 Vill er hun og kåt; hennes føtter er ikke i ro i hennes hus.
Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
12 Snart er hun på gater, snart på torver, og ved hvert hjørne lurer hun.
Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
13 Og hun tok fatt på ham og kysset ham, og med frekt åsyn sa hun til ham:
Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
14 Takkoffer skulde jeg bære frem, og idag har jeg innfridd mine løfter;
Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
15 derfor gikk jeg ut for å møte dig, for å søke dig op, og jeg fant dig.
Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
16 Jeg har bredt tepper over min seng, brokete tepper av egyptisk garn.
Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
17 Jeg har strødd mitt leie med myrra, aloë og kanel.
Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
18 Kom, la oss beruse oss i kjærlighet inntil morgenen, fryde oss i elskov!
Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
19 For min mann er ikke hjemme, han er reist langt bort;
Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
20 pengepungen tok han med sig, først ved fullmåne kommer han hjem.
Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
21 Hun fikk lokket ham ved sin sterke overtalelse, ved sine glatte leber forførte hun ham.
Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
22 Han følger henne straks, lik en okse som går til slakterbenken, som i fotjern, hvormed dåren tuktes,
Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
23 inntil pilen kløver hans lever - likesom fuglen haster til snaren og ikke vet at det gjelder dens liv.
Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
24 Så hør nu på mig, barn, og akt på min munns ord!
Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
25 La ikke ditt hjerte vende sig til hennes veier, forvill dig ikke inn på hennes stier!
Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
26 For mange som har fått ulivssår, har hun fellet, og mangfoldige er de hun har slått ihjel;
Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
