Salomos Ordsprog 19
1 Bedre er en fattig som vandrer i ustraffelighet, enn en mann med falske leber, som tillike er en dåre.
Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
2 Også den som ikke bruker omtanke, går det ille, og den som er for snar på foten, treder feil.
Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
3 Menneskets egen dårskap ødelegger hans vei, men i sitt hjerte vredes han på Herren.
Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
4 Rikdom skaper mange venner, den fattige blir skilt fra sin venn.
Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
5 Et falskt vidne skal ikke bli ustraffet, og den som taler løgn, skal ikke komme unda.
Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
6 Mange smigrer for den gavmilde, og enhver er venn med den som er rundhåndet.
Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
7 Den fattiges frender hater ham alle; enda mere holder hans venner sig borte fra ham. Han jager efter ord som ikke er å finne.
Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
8 Den som vinner forstand, elsker sitt liv; den som holder fast ved visdom, finner lykke.
Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
9 Et falskt vidne skal ikke bli ustraffet, og den som taler løgn, skal omkomme.
Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
10 Vellevnet høver ikke for en dåre, enda mindre høver det for en træl å herske over fyrster.
Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
11 Et menneskes klokskap gjør ham langmodig, og det er hans ære at han overser krenkelser.
Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
12 En konges vrede er som løvens brøl, men hans yndest som dugg på urter.
Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
13 En uforstandig sønn er bare til ulykke for sin far, og en kvinnes tretter er et stadig takdrypp.
Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
14 Hus og gods er en arv fra foreldre, men en forstandig kvinne er en gave fra Herren.
Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
15 Dovenskap senker i dyp søvn, og den late skal hungre.
Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
16 Den som holder budet, holder sig selv i live; den som ikke akter på sin ferd, skal miste sitt liv.
Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
17 Den som forbarmer sig over den fattige, låner til Herren, og Herren skal gjengjelde ham hans velgjerning.
Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
18 Tukt din sønn, for det er ennu håp; men la dig ikke drive til å drepe ham!
Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
19 Den hvis vrede er stor, bør bøte; for dersom du hjelper ham, får du gjøre det atter og atter.
Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
20 Hør på råd og ta imot tukt, så du kan bli vis til slutt!
Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
21 Det er mange tanker i en manns hjerte, men Herrens råd skal få fremgang.
Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
22 Et menneskes miskunnhet er hans glede, og en fattig er lykkeligere enn en stormann som lyver.
Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
23 Herrens frykt fører til liv, og mett får en gå til hvile uten å bli hjemsøkt med ulykke.
Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
24 Den late stikker sin hånd i fatet, men fører den ikke engang tilbake til sin munn.
Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
25 Slå spotteren, så vil den uforstandige bli klok; vis den forstandige til rette, så vil han komme til innsikt og kunnskap.
Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
26 Den som bruker vold mot sin far og jager sin mor bort, er en dårlig, en skamløs sønn.
Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
27 Hold op, min sønn, med å høre på formaning, når du allikevel bare forviller dig bort fra kunnskaps ord!
Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
28 Et ugudelig vidne spotter det som rett er, og de gudløses munn sluker urett.
Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
29 Straffedommer er fastsatt for spotterne og pryl for dårers rygg.
Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.
