< Salomos Ordsprog 16 >

1 Hjertets råd hører mennesket til, men fra Herren får tungen sitt svar.
Ihminen aikoo sydämessänsä; vaan Herralta tulee kielen vastaus.
2 Alle en manns veier er rene i hans egne øine, men Herren veier åndene.
Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta Herra tutkistelee sydämet.
3 Legg dine gjerninger på Herren, så skal dine råd ha fremgang.
Anna Herran haltuun sinun työs, niin sinun aivoitukses menestyy.
4 Herren har gjort hver ting til dens øiemed, også den ugudelige til straffens dag.
Herra tekee kaikki itse tähtensä, niin myös jumalattoman pahaksi päiväksi.
5 Enhver overmodig er en vederstyggelighet for Herren; visselig, en slik mann blir ikke ustraffet.
Jokainen ylpiä on Herralle kauhistus, ja ei pääse rankaisematta, ehkä he kaikki yhtä pitäisivät.
6 Ved kjærlighet og trofasthet utsones misgjerning, og den som frykter Herren, holder sig fra det onde.
Laupiuden ja totuuden kautta pahateko sovitetaan, ja Herran pelvolla paha vältetään.
7 Når Herren har behag i en manns ferd, da gjør han at endog hans fiender holder fred med ham.
Jos jonkun tiet ovat Herralle kelvolliset, niin hän myös kääntää hänen vihamiehensä rauhaan.
8 Bedre er lite med rettferdighet enn stor vinning med urett.
Parempi on vähä vanhurskaudessa, kuin suuri saalis vääryydessä.
9 Menneskets hjerte tenker ut sin vei, men Herren styrer hans gang.
Ihmisen sydän aikoo tiensä; vaan Herra johdattaa hänen käymisensä.
10 Guddoms-ord er på kongens leber; hans munn skal ikke forsynde sig når han dømmer.
Ennustus on kuninkaan huulissa: ei hänen suunsa puhu tuomiossa väärin.
11 Rett vekt og rette vektskåler hører Herren til; alle vektstener i pungen er hans verk.
Oikia puntari ja vaaka on Herralta, ja kaikki painokivet kukkarossa ovat hänen tekoansa.
12 Ugudelige gjerninger er en vederstyggelighet for konger; for ved rettferdighet blir tronen trygget.
Kuninkaan edessä on kauhistus väärin tehdä; sillä vanhurskaudella istuin vahvistetaan.
13 Rettferdige leber er til velbehag for konger, og den som taler det som rett er, elsker de.
Oikia neuvo on kuninkaalle otollinen; ja joka oikein puhuu, häntä rakastetaan.
14 En konges vrede er dødens bud, men en vis mann stiller vreden.
Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja; ja viisas mies lepyttää hänen.
15 I lyset fra kongens åsyn er det liv, og hans nåde er som en sky med vårregn.
Kuin kuninkaan kasvo on leppyinen, siinä on elämä, ja hänen armonsa on niinkuin hiljainen sade.
16 Å vinne visdom - hvor meget bedre er det ikke enn gull! Og å vinne forstand er mere verdt enn sølv.
Ota viisautta tykös, sillä se on parempi kultaa: ja saada ymmärrystä on kalliimpi hopiaa.
17 De opriktiges vei er å holde sig fra det onde; den som akter på sin vei, bevarer sitt liv.
Siviän tiet välttävät pahaa, ja joka sielunsa varjelee, se tiestänsä ottaa vaarin.
18 Forut for undergang går overmot, og forut for fall stolt mot.
Joka alennetaan, se ensisti tulee ylpiäksi; ja ylpeys on aina lankeemuksen edellä.
19 Det er bedre å være ydmyk sammen med dem som er i nød, enn å dele bytte med de overmodige.
Parempi on nöyränä olla siveiden kanssa, kuin jakaa suurta saalista ylpeiden kanssa.
20 Den som akter på ordet, skal finne lykke, og den som setter sin lit til Herren, er salig.
Joka jonkun asian viisaasti alkaa, hän löytää onnen; ja se on autuas, joka luottaa Herraan.
21 Den som er vis i hjertet, blir kalt forstandig, og lebers sødme fremmer lærdom.
Toimellinen mies ylistetään viisautensa tähden; ja suloinen puhe lisää oppia.
22 Klokskap er en livsens kilde for dem som eier den, men dårers straff er deres egen dårskap.
Viisaus on elämän lähde hänelle, joka sen saanut on, vaan tyhmäin oppi on hulluus.
23 Den vises hjerte gjør hans munn forstandig og legger mere og mere lærdom på hans leber.
Viisas sydän puhuu toimellisesti, ja hänen huulensa opettavat hyvin.
24 Milde ord er kostelig honning, søt for sjelen og en lægedom for kroppen.
Suloiset sanat ovat mesileipää; ne lohduttavat sielua, ja virvoittavat luut.
25 Mangen vei tykkes en mann rett, men enden på det er dødens veier.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan se johdattaa viimein kuolemaan.
26 Arbeiderens sult arbeider for ham; for hans munn driver ham frem.
Moni tulee suureen vahinkoon oman suunsa kautta.
27 En niding graver en ulykkesgrav, og på hans leber er det likesom en fortærende ild.
Jumalatoin ihminen kaivaa onnettomuutta, ja hänen suussansa palaa niinkuin tuli.
28 En falsk mann volder trette, og en øretuter skiller venn fra venn.
Väärä ihminen saattaa riidan, ja panettelia tekee ruhtinaat eripuraisiksi.
29 En voldsmann forlokker sin næste og fører ham inn på en vei som ikke er god.
Viekas ihminen houkuttelee lähimmäistänsä, ja johdattaa hänen pahalle tielle.
30 Den som lukker sine øine for å tenke på svik, og den som kniper sine leber sammen, han har allerede fullført det onde.
Joka silmää iskee, ei se hyvää ajattele, ja joka huuliansa pureskelee, se pahaa matkaan saattaa.
31 Grå hår er en fager krone; den finnes på rettferdighets vei.
Harmaat hiukset ovat kunnian kruunu, joka löydetään vanhurskauden tiellä.
32 Den langmodige er bedre enn en veldig helt, og den som styrer sitt sinn, er bedre enn den som inntar en by.
Kärsivällinen on parempi kuin väkevä; ja joka hillitsee mielensä, on parempi, kuin se joka kaupungin voittaa.
33 I kappens fold rystes loddet, men avgjørelsen kommer alltid fra Herren.
Arpa heitetään syliin, vaan Herralta tulee kaikki sen meno.

< Salomos Ordsprog 16 >