Salomos Ordsprog 15
1 Mildt svar stiller harme, men et sårende ord vekker vrede.
Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.
2 De vises tunge gir god kunnskap, men dårenes munn lar dårskap strømme ut.
Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee.
3 Herrens øine er allesteds, de ser både efter onde og efter gode.
Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät.
4 En saktmodig tunge er et livsens tre, men en falsk tunge sårer hjertet.
Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun.
5 Dåren forakter sin fars tukt, men den som akter på tilrettevisning, er klok.
Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi.
6 I den rettferdiges hus er det meget gods, men den ugudeliges inntekt blir til ødeleggelse for ham.
Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö.
7 De vises leber strør ut kunnskap, men dårenes sinn er ikke rett.
Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin.
8 De ugudeliges offer er en vederstyggelighet for Herren, men de opriktiges bønn er ham til velbehag.
Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen.
9 Den ugudeliges vei er en vederstyggelighet for Herren, men den som jager efter rettferdighet, elsker han.
Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas.
10 Hård straff rammer den som forlater den rette sti; den som hater tilrettevisning, skal dø.
Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman.
11 Dødsriket og avgrunnen ligger åpne for Herren, hvor meget mere da menneskenes hjerter! (Sheol h7585)
Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet. (Sheol h7585)
12 En spotter liker ikke å bli irettesatt; til de vise går han ikke.
Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö.
13 Et glad hjerte gjør åsynet lyst, men hjertesorg bryter motet ned.
Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee.
14 Den forstandiges hjerte søker kunnskap, men dårers munn farer bare med dårskap.
Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan.
15 Alle den ulykkeliges dager er onde, men et glad hjerte er et stadig gjestebud.
Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito.
16 Bedre er lite med Herrens frykt enn en stor skatt med uro.
Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.
17 Bedre er en rett grønt med kjærlighet enn en fet okse med hat.
Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.
18 En hissig mann vekker trette men den langmodige stiller kiv.
Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan.
19 Den lates vei er som en tornehekk, men de opriktiges vei er ryddet.
Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.
20 En vis sønn gleder sin far, men et uforstandig menneske forakter sin mor.
Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä.
21 Dårskap er en glede for den som er uten forstand; men en forstandig mann går rett frem.
Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.
22 Planer blir til intet uten rådslagning; men hvor det er mange rådgivere, har de fremgang.
Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.
23 En mann gleder sig når hans munn kan gi svar, og hvor godt er ikke et ord i rette tid!
Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.
Elämän tie johdattaa viisaan ylöspäin, välttämään helvettiä, joka alhaalla on. (Sheol h7585)
25 Herren river ned de overmodiges hus, men enkens markskjell lar han stå fast.
Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.
26 Den ondes råd er en vederstyggelighet for Herren, men milde ord er rene for ham.
Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.
27 Den som jager efter vinning, setter sitt hus i ulag, men den som hater gaver, skal leve.
Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää.
28 Den rettferdige tenker i sitt hjerte på hvorledes han skal svare, men de ugudeliges munn lar onde ting strømme ut.
Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.
29 Herren er langt borte fra de ugudelige, men de rettferdiges bønn hører han.
Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset.
30 Øinenes lys gleder hjertet; godt budskap gir benene marg.
Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi.
31 Den hvis øre hører på tilrettevisning til livet, dveler gjerne blandt vise.
Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa.
32 Den som ikke vil vite av tukt, forakter sitt liv, men den som hører på tilrettevisning, vinner forstand.
Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi.
33 Herrens frykt er tukt til visdom, og ydmykhet går forut for ære.
Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
