< Salomos Ordsprog 13 >

1 En vis sønn hører på sin fars tilrettevisning, men en spotter hører ikke på irettesettelse.
Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa.
2 Av sin munns frukt nyter en mann godt, men de troløses hu står til vold.
Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.
3 Den som vokter sin munn, bevarer sitt liv; den som lukker sine leber vidt op, ham blir det til ulykke.
Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.
4 Den late attrår og får intet, men de flittige næres rikelig.
Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.
5 Den rettferdige hater løgnaktige ord, men den ugudelige gjør det som ondt og skammelig er.
Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.
6 Rettferdighet verner den som lever ustraffelig, men ugudelighet feller den som gjør synd.
Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.
7 Den ene ter sig som en rik mann og har dog slett ingen ting, og den andre ter sig som en fattig mann og har dog meget gods.
Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.
8 En manns rikdom er løsepenger for hans liv, men den fattige er det ingen som truer.
Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.
9 De rettferdiges lys skinner lystig, men de ugudeliges lampe slukner.
Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.
10 Ved overmot voldes bare trette, men hos dem som lar sig råde, er visdom.
Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.
11 Lett vunnet rikdom minker, men den som samler litt efter litt, øker sitt gods.
Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.
12 Langvarig venting gjør hjertet sykt, men et opfylt ønske er et livsens tre.
Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.
13 Den som forakter ordet, ødelegger sig selv; men den som frykter budet, han får lønn.
Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.
14 Den vises lære er en livsens kilde, ved den slipper en fra dødens snarer.
Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
15 Ved god forstand vinner en menneskenes yndest, men de troløses vei er hård.
Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.
16 Hver den som er klok, går frem med forstand, men en dåre utbreder dårskap.
Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta.
17 Et ugudelig sendebud faller i ulykke, men et trofast bud er lægedom.
Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke.
18 Armod og skam får den som ikke vil vite av tukt; men den som akter på refselse, blir æret.
Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!
19 Opfylt ønske er søtt for sjelen, men å holde sig fra det onde er en vederstyggelighet for dårer.
Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus.
20 Søk omgang med de vise, og du skal bli vis; men dårers venn går det ille.
Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.
21 Ulykke forfølger syndere, men rettferdige lønnes med godt.
Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.
22 Den gode efterlater arv til barnebarn, men synderens gods er gjemt til den rettferdige.
Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle.
23 De fattiges nyland gir meget føde; men mangen rykkes bort fordi han ikke gjør det som rett er.
Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.
24 Den som sparer sitt ris, hater sin sønn; men den som elsker ham, tukter ham tidlig.
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
25 Den rettferdige eter så han blir mett, men de ugudeliges buk blir tom.
Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.

< Salomos Ordsprog 13 >