Salomos Ordsprog 12
1 Den som elsker tukt, elsker kunnskap; men den som hater refselse, er dum.
Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
2 Den gode får nåde hos Herren, men den svikefulle mann fordømmer han.
Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
3 Ugudelighet hjelper intet menneske til å stå støtt, men de rettferdiges rot rokkes ikke.
Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
4 En god hustru er sin manns krone, men en dårlig er som råttenhet i hans ben.
Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
5 De rettferdige tenker bare på det som rett er; de ugudeliges råd er svik.
Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
6 De ugudelige taler alltid om å lure efter blod, men de opriktiges munn frelser dem.
Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
7 De ugudelige kastes over ende, og så er de ikke mere; men de rettferdiges hus står fast.
Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 En mann roses alt efter som han har forstand, men den hvis hjerte er forvendt, blir til forakt.
Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
9 Bedre er en småkårsmann som har en tjener, enn en som vil være storkar, men ikke har brød.
Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
10 Den rettferdige har omsorg for sin buskap, men den ugudeliges hjerte er hårdt.
Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
11 Den som dyrker sin jord, mettes med brød; men den som jager efter tomme ting, er uten forstand.
Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
12 Den ugudelige attrår det som er en snare for de onde; men de rettferdige gir Gud fast rot.
Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
13 I lebenes synd ligger en ond snare, men den rettferdige kommer ut av trengsel.
Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
14 Av sin munns frukt mettes en mann med godt, og hvad et menneskes hender har gjort, det gjengjeldes ham.
Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
15 Dårens vei er rett i hans egne øine, men den som hører på råd, er vis.
Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
16 Dårens vrede blir kjent samme dag, men den som skjuler krenkelser, er klok.
Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
17 Den som er ærlig i sine ord, taler sannhet, men et falskt vidne taler svik.
Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
18 Mange taler tankeløse ord, som stikker likesom sverd; men de vises tunge er lægedom.
Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
19 Sannhets lebe blir fast for all tid, men falskhets tunge bare et øieblikk.
Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
20 Det er svik i deres hjerte som smir ondt; men de som råder til fred, får glede.
Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
21 Det rammer ikke den rettferdige noget ondt, men de ugudelige får ulykke i fullt mål.
Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
22 Falske leber er en vederstyggelighet for Herren, men de som går frem med ærlighet, er ham til velbehag.
Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
23 Et klokt menneske skjuler det han vet, men dårers hjerte roper ut sin dårskap.
Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
24 Den flittiges hånd kommer til å styre, men lathet blir træl.
Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
25 Sorg i en manns hjerte trykker det ned, men et godt ord gleder det.
Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
26 Den rettferdige veileder sin næste, men de ugudeliges vei fører dem vill.
Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
27 Lathet steker ikke sin fangst, men flid er en kostelig skatt for et menneske.
Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
28 På rettferds sti er liv, og en ryddet vei fører ikke til døden.
Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
