Salomos Ordsprog 11

1 Falsk vekt er en vederstyggelighet for Herren, men fullvektige lodder er ham til velbehag.

Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.

2 Med overmot følger skam, men de ydmyke har visdom.

Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.

3 De opriktiges rettsinn leder dem, men de troløses forvendte sinn ødelegger dem.

Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.

4 Gods hjelper ikke på vredens dag, men rettferdighet frir fra døden.

Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

5 Den ustraffeliges rettferdighet gjør hans vei jevn, men den ugudelige faller ved sin ugudelighet.

Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.

6 De opriktiges rettferdighet frelser, men de troløse fanges i sin egen ondskap.

Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.

7 Når et ugudelig menneske dør, blir hans håp til intet, og med det som de onde stunder efter, er det forbi.

Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.

8 Den rettferdige utfries av trengsel, og den ugudelige kommer i hans sted.

Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.

9 Med munnen ødelegger den gudløse sin næste, men ved sin kunnskap utfries de rettferdige.

Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.

10 Når det går de rettferdige godt, jubler byen, og når de ugudelige omkommer, lyder fryderop.

Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.

11 Ved de opriktiges velsignelse blir en by ophøiet, men de ugudeliges munn bryter den ned.

Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.

12 Den som taler foraktelig om sin næste, er uten forstand; men en forstandig mann tier.

Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.

13 Den som går omkring som baktaler, åpenbarer hemmeligheter; men den som er trofast i ånden, skjuler saken.

Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.

14 Hvor det intet styre er, faller folket; men hvor det er mange rådgivere, der er frelse.

Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.

15 Ille går det den som går i borgen for en fremmed; men den som skyr å gi håndslag, er sikker.

Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.

16 En yndig kvinne vinner ære, og voldsmenn vinner rikdom.

Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.

17 En godgjørende mann gjør vel mot sig selv, men en hårdhjertet mann ødelegger sig.

Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.

18 Den ugudelige vinner en lønn som svikter, men den som sår rettferdighet, får en lønn som varer.

Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.

19 Den som står fast i rettferdighet, ham blir det til liv; men den som jager efter ondt, volder sin egen død.

Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.

20 En vederstyggelighet for Herren er de hvis hjerte er forvendt; men til velbehag for ham er de hvis vei er ustraffelig.

Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.

21 Visselig, den onde blir ikke ustraffet, men de rettferdiges ætt slipper unda.

Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.

22 Som en gullring i et svinetryne er en fager kvinne som er uten forstand.

Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.

23 De rettferdiges attrå er bare det som godt er; de ugudelige har vrede i vente.

Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.

24 Den ene strør ut og får ennu mere; den andre holder tilbake mere enn rett er, og det blir dog bare fattigdom.

Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.

25 Den som velsigner, skal trives, og den som lesker andre, han blir selv lesket.

Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.

26 Den som holder korn tilbake, ham banner folket; men velsignelse kommer over dens hode som selger korn.

Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.

27 Den som søker hvad godt er, søker det som er til behag; men den som higer efter ondt, over ham kommer det onde.

Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.

28 Den som setter sin lit til sin rikdom, han skal falle; men de rettferdige skal grønnes som løvet.

Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.

29 Den som setter sitt hus i ulag, skal arve vind, og dåren blir en tjener for den vise.

Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.

30 Den rettferdiges frukt er et livsens tre, og den vise fanger sjeler.

Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.

31 Se, den rettferdige får sin lønn på jorden, hvor meget mere da den ugudelige og synderen!

Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.