Salomos Ordsprog 10
1 Salomos ordsprog. En vis sønn gleder sin far, men en uforstandig sønn er sin mors sorg.
Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
2 Ugudelighets skatter gagner ikke, men rettferdighet frir fra døden.
Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
3 Herren lar ikke den rettferdige sulte, men de ugudeliges attrå støter han bort.
Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
4 Den som arbeider med lat hånd, blir fattig, men den flittiges hånd gjør rik.
Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
5 En klok sønn samler om sommeren; en dårlig sønn sover i høsttiden.
Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.
6 Velsignelser kommer over den rettferdiges hode, men de ugudeliges munn skal deres vold skjule.
Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.
7 Den rettferdiges minne lever i velsignelse, men de ugudeliges navn råtner bort.
Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.
8 Den som har visdom i hjertet, tar imot Guds bud; men den som har dårens leber, går til grunne.
Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.
9 Den som vandrer i ustraffelighet, vandrer trygt, og den som går krokveier, blir opdaget.
Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.
10 Den som blunker med øiet, volder smerte, og den som har dårens leber, går til grunne.
Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.
11 Den rettferdiges munn er en livsens kilde, men de ugudeliges munn skal deres vold skjule.
Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.
12 Hat vekker trette, men kjærlighet dekker over alle overtredelser.
Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
13 På den forstandiges leber finnes visdom, men stokken er for den uforstandiges rygg.
Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
14 De vise gjemmer på kunnskap, men dårens munn truer med ødeleggelse.
Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.
15 Rikmanns gods er hans faste stad; de fattiges armod er deres ødeleggelse.
Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.
16 Det som den rettferdige vinner, blir ham til liv; den ugudeliges inntekt blir ham til synd.
Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.
17 En vei til liv er den som akter på tukt; men den som forakter tilrettevisning, fører vill.
Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
18 Den som skjuler hat, har falske leber, og den som fører ut ondt rykte, han er en dåre.
Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
19 Hvor det er mange ord, mangler det ikke på synd; men den som holder sine leber i tømme, er klok.
Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
20 Den rettferdiges tunge er som utsøkt sølv; de ugudeliges hjerte er intet verdt.
Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.
21 Den rettferdiges leber nærer mange, men dårer dør, fordi de er uten forstand.
Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.
22 Det er Herrens velsignelse som gjør rik, og eget strev legger ikke noget til.
Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.
23 For dåren er det en lyst å gjøre skamløse gjerninger, men visdom er en lyst for den forstandige mann.
Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
24 Det som den ugudelige gruer for, det skal komme over ham; men de rettferdiges ønsker skal Gud opfylle.
Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.
25 Når en storm farer forbi, så er den ugudelige ikke mere; men den rettferdige har en evig grunnvoll.
Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.
26 Som eddik for tennene og røk for øinene, slik er den late for den som sender ham.
Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
27 Herrens frykt forlenger livet, men de ugudeliges år forkortes.
Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
28 De rettferdige har glede i vente, men de ugudeliges håp blir til intet.
Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
29 Herrens vei er en fast borg for den ustraffelige, men den er ødeleggelse for dem som gjør urett.
Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.
30 De rettferdige skal aldri rokkes, men de ugudelige skal ikke få bo landet.
Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.
31 Den rettferdiges munn bærer visdoms frukt, men den falske tunge skal skjæres av.
Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
32 Den rettferdiges leber forstår hvad der er til behag, men de ugudeliges munn er bare falskhet.
Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.
