Klagesangene 5
1 Kom i hu, Herre, det som har hendt oss, sku og se hvor vi blir hånet!
Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2 Vår arv er gått over til fremmede, våre hus til utlendinger.
Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3 Vi er blitt farløse, har ingen far; våre mødre er som enker.
Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4 Vi må kjøpe det vann vi drikker, vår ved må vi betale.
Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5 Våre forfølgere er på nakken av oss; vi er trette, vi får ingen hvile.
Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6 Til Egypten har vi overgitt oss, og til Assyria, for å bli mettet med brød.
Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7 Våre fedre har syndet, de er ikke mere; vi bærer deres misgjerninger.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8 Træler hersker over oss; ingen river oss ut av deres hånd.
Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9 Med fare for vårt liv henter vi vårt brød, truet av ørkenens sverd.
Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10 Vår hud brenner som en ovn av hungerens luer.
Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11 Kvinner har de krenket i Sion, jomfruer i Judas byer.
Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12 Fyrster har de hengt, de gamles åsyn har de ikke hedret.
Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13 Unge menn bar kvernen, og gutter segnet under vedbøren.
Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14 De gamle sitter ikke mere i porten, de unge menn ikke mere ved sin strengelek.
Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15 Med vårt hjertes glede er det forbi, vår dans er omskiftet til sorg.
Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16 Kronen er falt av vårt hode; ve oss, vi har syndet.
Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17 Derfor er vårt hjerte sykt, derfor er våre øine blitt dimme,
Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
18 for Sions bergs skyld, som er øde; rever løper om på det.
Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19 Du, Herre, troner til evig tid, din trone blir fra slekt til slekt.
Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20 Hvorfor skulde du glemme oss evig, forlate oss for så lang en tid?
Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21 Herre, før oss atter til dig, så vi kan komme tilbake! Forny våre dager, så de blir som i fordums tid!
Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22 For skulde du rent ha forkastet oss? Skulde du være så storlig vred på oss?
Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
