Jobs 37
1 Ja, over dette forferdes mitt hjerte og hopper i mitt bryst.
"Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
2 Hør, hør braket av hans røst og det drønn som går ut av hans munn!
Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
3 Under hele himmelen lar han det fare, og han sender sitt lys til jordens ytterste ender.
Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
4 Efterpå brøler røsten, han tordner med sin veldige røst; han holder ikke lynene tilbake når hans røst lar sig høre.
Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
5 Gud tordner underfullt med sin røst; han gjør storverk, og vi forstår dem ikke.
Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
6 Han sier til sneen: Fall til jorden! - og likeså til skyllregnet, sitt sterke skyllregn.
Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
7 Hvert menneskes hånd forsegler han, forat alle mennesker som han har skapt, må komme til å kjenne ham.
Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
8 Da går de ville dyr inn i sine huler, og de holder sig i sine hi.
Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
9 Fra Sydens innerste kammer kommer storm, og med nordenvinden kommer kulde.
Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
10 Av Guds ånde kommer is, og brede vann bindes.
Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
11 Med væte fyller han skyen, og han spreder sine lynskyer,
Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
12 og de svinger hit og dit, efter som han leder dem, forat de skal utføre alt det han byder dem, over den vide jord;
Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
13 enten til tukt, når det er til gagn for hans jord, eller til velsignelse lar han dem komme.
Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
14 Vend ditt øre til dette, Job! Stå stille og gi akt på Guds under!
Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
15 Forstår du hvorledes Gud styrer dem og lar sine skyers lyn blinke frem?
Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
16 Forstår du hvorledes skyene svever om i luften, forstår du den Allvitendes under,
Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
17 du hvis klær blir varme når jorden ligger og dormer i sønnenvind?
Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
18 Kan du med ham spenne ut himmelen, så fast som et speil av støpt metall?
kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
19 Lær oss hvad vi skal si til ham! Vi kan ikke fremføre noget for bare mørke.
Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
20 Skal det fortelles ham at jeg vil tale med ham? Har nogen sagt at han ønsker sin egen undergang?
Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
21 Og nu, menneskene ser ikke lyset, enda det skinner klart på himmelen, og en vind er faret frem og har renset den.
Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
22 Fra Norden kommer gull; om Gud er der en forferdende herlighet.
Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
23 Den Allmektige finner vi ikke, han som er så stor i makt; men retten og den strenge rettferdighet krenker han ikke.
Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
24 Derfor frykter menneskene ham; men han enser ikke nogen selvklok mann.
Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
