Jobs 3
1 Derefter oplot Job sin munn og forbannet den dag han blev født.
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 Job tok til orde og sa:
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 Til grunne gå den dag da jeg blev født, og den natt som sa: Et guttebarn er undfanget!
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Måtte den dag bli til mørke! Måtte Gud i det høie ikke spørre efter den, og intet lys stråle over den!
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Gid mørke og dødsskygge må kreve den tilbake, gid skyer må leire sig over den, gid alt som gjør en dag mørk, må skremme den!
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 Den natt - måtte mulm ta den! Den glede sig ikke blandt årets dager, den komme ikke med i måneders tall!
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Ja, ufruktbar bli den natt! Aldri lyde det jubel i den!
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Måtte de som forbanner dager, ønske ondt over den, de som er kyndige i å mane frem Leviatan!
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Gid dens demrings stjerner må bli mørke! La den vente på lys, uten at det kommer! Måtte den aldri skue morgenrødens øielokk -
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 fordi den ikke stengte døren til min mors liv og skjulte møie for mine øine.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Hvorfor døde jeg ikke i mors liv? Hvorfor utåndet jeg ikke straks i fødselsstunden?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Hvorfor tok knær imot mig, og hvorfor bryster som jeg kunde die?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 For da kunde jeg nu ligge og hvile; jeg kunde sove og hadde da ro -
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 sammen med konger og jordens styrere, som bygget sig ruiner,
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 eller med fyrster som eide gull, som fylte sine hus med sølv;
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 eller jeg var nu ikke til, likesom et nedgravd, ufullbåret foster, lik barn som aldri så lyset.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 Der har de ugudelige holdt op å rase, og der hviler de trette.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 Der har alle fanger ro, de hører ikke driverens røst.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 Liten og stor er der like, og trælen er fri for sin herre.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Hvorfor gir han den lidende lys, og liv til dem som bærer sorg i sitt hjerte,
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 dem som venter på døden uten at den kommer, og som leter efter den ivrigere enn efter skjulte skatter,
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 dem som gleder sig like til jubel, som fryder sig når de finner en grav -
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 til den mann hvis vei er skjult for ham, og som Gud har stengt for på alle kanter?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 For mine sukk er blitt mitt daglige brød, og mine klager strømmer som vannet.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 For alt det fryktelige jeg reddes for, det rammer mig, og det jeg gruer for, det kommer over mig.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 Jeg har ikke fred, ikke ro, ikke hvile - det kommer alltid ny uro.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
