Jobs 21
1 Da tok Job til orde og sa:
Job vastasi ja sanoi:
2 Hør aktsomt på mitt ord og la dette være den trøst I yder mig!
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Tål mig, så jeg kan få tale, og når jeg har talt, kan du spotte.
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Mon min klage gjelder et menneske? Eller hvorfor skulde min ånd ikke bli utålmodig?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Vend eder til mig og bli forferdet og legg hånd på munn!
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Kommer jeg det i hu, så forferdes jeg, og mitt kjød gripes av skjelving.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Hvorfor blir de ugudelige i live, blir gamle og tiltar endog i velmakt?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 De ser sine barn trives omkring sig, og sine efterkommere har de for sine øine.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Deres hus er sikre mot redsler, og Guds ris kommer ikke over dem.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Hans okse parrer sig og spiller ikke, hans ku kalver og kaster ikke i utide.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 De slipper sine barn ut som småfeet, og deres smågutter hopper omkring.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 De synger til tromme og citar, og de gleder sig ved fløitens lyd.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 Og dog sa de til Gud: Vik fra oss! Vi har ikke lyst til å kjenne dine veier.
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Hvad er den Allmektige, at vi skulde tjene ham, og hvad gagn skulde vi ha av å vende oss til ham med bønn?
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Ja, men deres lykke står ikke i deres egen hånd. - De ugudeliges tanker er langt fra mine tanker.
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Hvor ofte utslukkes vel de ugudeliges lampe, og hvor ofte hender det at ulykke kommer over dem? Hvor ofte tildeler han dem vel smerter i sin vrede?
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Hvor ofte blir de vel som strå for vinden, som agner stormen fører bort?
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 Men Gud gjemmer hans straff til hans barn. - Ja, men han burde straffe ham selv, så han fikk kjenne det.
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 Med egne øine burde han få se sin undergang, og av den Allmektiges vrede burde han få drikke selv.
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 For hvad bryr han sig om sitt hus efter sin død, når hans måneders tall er ute?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Vil nogen lære Gud visdom, han som dømmer de høieste?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 Den ene dør midt i sin velmakt, helt trygg og rolig;
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 hans kar var fulle av melk, og margen i hans ben var saftfull.
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 Den andre dør med sorg i hjertet og har aldri nytt nogen lykke.
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Begge ligger de i støvet, og makk dekker dem.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Se, jeg kjenner eders tanker og de onde råd hvormed I gjør urett mot mig;
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 for I sier: Hvor er tyrannens hus, og hvor er det telt de ugudelige bor i?
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Har I aldri spurt dem som har faret vidt omkring? Og I vil vel ikke forkaste deres vidnesbyrd,
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 at den onde spares på ulykkens dag, på vredens dag føres han unda.
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Hvem foreholder ham hans ferd like i hans ansikt? og når han gjør noget, hvem gjengjelder ham det?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Til graven bæres han med ære, og over gravhaugen holder de vakt.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Søt er hans hvile i dalens muld, og alle mennesker vandrer i hans spor, og det er ikke tall på dem som har gått foran ham.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Hvor kan I da trøste mig med så tom en trøst? Av eders svar blir det bare troløshet tilbake.
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
