Jobs 20
1 Da tok Sofar fra Na'ama til orde og sa:
Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
2 Derfor legger mine tanker mig svaret i munnen, og derfor stormer det i mig;
"Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
3 hånende tilrettevisning må jeg høre, og min ånd gir mig svar ut fra min innsikt.
Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
4 Vet du da ikke at slik har det vært fra evighet, fra den tid mennesker blev satt på jorden,
Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
5 at de ugudeliges jubel er kort, og den gudløses glede bare varer et øieblikk?
Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
6 Stiger enn hans stolthet til himmelen, og når enn hans hode til skyen,
Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
7 så går han dog likesom sitt skarn til grunne for evig; de som så ham, spør: Hvor er han?
katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
8 Som en drøm flyr han bort, og ingen finner ham mere; han jages bort som et nattesyn.
Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
9 Det øie som så ham, ser ham ikke mere, og hans sted skuer ham ikke lenger.
Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
10 Hans barn må søke småfolks yndest, og hans hender må gi hans gods tilbake.
Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
11 Hans ben var fulle av ungdomskraft, men nu ligger den med ham i støvet.
Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
12 Smaker enn det onde søtt i hans munn, skjuler han det under sin tunge,
Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
13 sparer han på det og slipper det ikke, men holder det tilbake under sin gane,
säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
14 så blir dog hans mat omskapt i hans innvoller og blir til ormegift i hans liv.
niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
15 Han slukte gods, og han må spy det ut igjen; Gud driver det ut av hans buk.
Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
16 Ormegift må han innsuge; huggormens tunge dreper ham.
Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
17 Han skal ikke få se bekker, elver av honning og elver av melk.
Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
18 Han må gi tilbake det han har tjent, og får ikke nyte det; meget gods har han vunnet, men han får liten glede av det.
Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
19 For han knuste småfolk og lot dem ligge der; han rante hus til sig, men får ikke bygge dem om;
Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
20 han kjente aldri ro i sitt indre; han skal ikke slippe unda med sine skatter.
Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
21 Det var intet som undgikk hans grådighet; derfor varer ikke hans lykke.
Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
22 Midt i hans rikdom blir det trangt for ham; hver nødlidende vender sin hånd mot ham.
Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
23 For å fylle hans buk sender Gud sin brennende vrede mot ham og lar sin mat regne på ham.
Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
24 Flykter han for våben av jern, så gjennemborer en bue av kobber ham.
Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
25 Når han så drar pilen ut av sin rygg, og den lynende odd kommer frem av hans galle, da faller dødsredsler over ham.
kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
26 Alt mørke er opspart for hans vel gjemte skatter; en ild som intet menneske puster til, fortærer ham; den eter det som er igjen i hans telt.
kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
27 Himmelen åpenbarer hans misgjerning, og jorden reiser sig mot ham.
Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
28 Det han har samlet i sitt hus, føres bort, det skylles bort på Guds vredes dag.
Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
29 Dette er den lodd som et ugudelig menneske får av Gud, den arv som er tilkjent ham av den Allmektige.
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
