Jobs 20

1 Da tok Sofar fra Na'ama til orde og sa:

Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:

2 Derfor legger mine tanker mig svaret i munnen, og derfor stormer det i mig;

Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.

3 hånende tilrettevisning må jeg høre, og min ånd gir mig svar ut fra min innsikt.

Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.

4 Vet du da ikke at slik har det vært fra evighet, fra den tid mennesker blev satt på jorden,

Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,

5 at de ugudeliges jubel er kort, og den gudløses glede bare varer et øieblikk?

Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.

6 Stiger enn hans stolthet til himmelen, og når enn hans hode til skyen,

Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;

7 så går han dog likesom sitt skarn til grunne for evig; de som så ham, spør: Hvor er han?

Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?

8 Som en drøm flyr han bort, og ingen finner ham mere; han jages bort som et nattesyn.

Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.

9 Det øie som så ham, ser ham ikke mere, og hans sted skuer ham ikke lenger.

Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.

10 Hans barn må søke småfolks yndest, og hans hender må gi hans gods tilbake.

Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.

11 Hans ben var fulle av ungdomskraft, men nu ligger den med ham i støvet.

Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.

12 Smaker enn det onde søtt i hans munn, skjuler han det under sin tunge,

Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.

13 sparer han på det og slipper det ikke, men holder det tilbake under sin gane,

Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.

14 så blir dog hans mat omskapt i hans innvoller og blir til ormegift i hans liv.

Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.

15 Han slukte gods, og han må spy det ut igjen; Gud driver det ut av hans buk.

Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.

16 Ormegift må han innsuge; huggormens tunge dreper ham.

Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.

17 Han skal ikke få se bekker, elver av honning og elver av melk.

Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.

18 Han må gi tilbake det han har tjent, og får ikke nyte det; meget gods har han vunnet, men han får liten glede av det.

Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.

19 For han knuste småfolk og lot dem ligge der; han rante hus til sig, men får ikke bygge dem om;

Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.

20 han kjente aldri ro i sitt indre; han skal ikke slippe unda med sine skatter.

Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.

21 Det var intet som undgikk hans grådighet; derfor varer ikke hans lykke.

Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.

22 Midt i hans rikdom blir det trangt for ham; hver nødlidende vender sin hånd mot ham.

Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.

23 For å fylle hans buk sender Gud sin brennende vrede mot ham og lar sin mat regne på ham.

Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.

24 Flykter han for våben av jern, så gjennemborer en bue av kobber ham.

Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.

25 Når han så drar pilen ut av sin rygg, og den lynende odd kommer frem av hans galle, da faller dødsredsler over ham.

Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.

26 Alt mørke er opspart for hans vel gjemte skatter; en ild som intet menneske puster til, fortærer ham; den eter det som er igjen i hans telt.

Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.

27 Himmelen åpenbarer hans misgjerning, og jorden reiser sig mot ham.

Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.

28 Det han har samlet i sitt hus, føres bort, det skylles bort på Guds vredes dag.

Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.

29 Dette er den lodd som et ugudelig menneske får av Gud, den arv som er tilkjent ham av den Allmektige.

Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.