< Jobs 17 >

1 Min ånd er brutt, mine dager utslukket; bare graver har jeg for mig.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 Sannelig, spott omgir mig på alle kanter, og mitt øie må dvele ved deres trettekjære ferd.
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 Så sett nu et pant, gå i borgen for mig hos dig selv! Hvem skulde ellers gi mig håndslag?
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 Du har jo lukket deres hjerte for innsikt; derfor vil du ikke la dem vinne.
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 Den som forråder venner, så de blir til bytte, hans barns øine skal tæres bort.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 Jeg er satt til et ordsprog for folk; jeg er en mann som blir spyttet i ansiktet.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 Mitt øie er sløvt av gremmelse, og alle mine lemmer er som en skygge.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 Rettskafne forferdes over dette, og den skyldfrie harmes over den gudløse;
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 men den rettferdige holder fast ved sin vei, og den som har rene hender, får enn mere kraft.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 Men I - kom bare igjen alle sammen! Jeg finner dog ikke nogen vismann blandt eder.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 Mine dager er faret forbi, mine planer sønderrevet - mitt hjertes eiendom!
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 Natt gjør de til dag, lyset, sier de, er nærmere enn det mørke som ligger like for mig.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
13 Når jeg håper på dødsriket som mitt hus, reder i mørket mitt leie, (Sheol h7585)
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 roper til graven: Du er min far, til makken: Du er min mor og min søster,
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 hvor er da mitt håp? Mitt håp - hvem øiner det?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
16 Til dødsrikets bommer farer de ned, på samme tid som jeg går til hvile i støvet. (Sheol h7585)
Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." (Sheol h7585)

< Jobs 17 >