Jobs 16
1 Da tok Job til orde og sa:
Job vastasi ja sanoi:
2 Jeg har hørt meget som dette; I er plagsomme trøstere alle sammen.
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 Blir det aldri ende på de vindige ord? Eller hvad egger dig til å svare?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 Også jeg kunde tale som I; om I var i mitt sted, kunde jeg sette ord sammen mot eder, og jeg kunde ryste på hodet over eder;
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 jeg kunde styrke eder med min munn, og mine lebers medynk kunde stille eders smerte.
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 Om jeg taler, stilles ikke min smerte, og lar jeg det være, hvad lindring får jeg da?
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 Ja, nu har han trettet mig ut; du har ødelagt hele mitt hus.
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 Og du grep mig fatt - det blev et vidne mot mig; min magerhet stod op imot mig, like i mitt åsyn vidnet den mot mig.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 Hans vrede sønderrev mig og forfulgte mig; han skar tenner imot mig; som min motstander hvesset han sine øine mot mig.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 De spilet op sin munn mot mig, med hån slo de mine kinnben; alle slo de sig sammen mot mig.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 Gud gir mig i urettferdige folks vold og styrter mig i ugudelige menneskers hender.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 Jeg levde i ro; da sønderbrøt han mig, han grep mig i nakken og sønderknuste mig, han satte mig op til skive for sig.
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 Hans skyttere kringsatte mig, han kløvde mine nyrer uten barmhjertighet; han øste ut min galle på jorden.
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 Han rev i mig rift på rift; han stormet mot mig som en kjempe.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 Jeg har sydd sekk om min hud og stukket mitt horn i støvet;
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 mitt ansikt er rødt av gråt, og over mine øielokk ligger det dødsskygge.
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 Og dog er det ingen urett i mine hender, og min bønn er ren.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 Å jord, dekk ikke mitt blod, og måtte det ikke være noget sted hvor mitt skrik stanser!
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Selv nu har jeg mitt vidne i himmelen og i det høie en som kan stadfeste mine ord.
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 Stadig spotter mine venner mig; mot Gud skuer gråtende mitt øie,
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 at han må la mannen få rett i hans strid med Gud og menneskebarnet rett mot hans næste;
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 for få år vil det gå før jeg vandrer den vei som jeg ikke vender tilbake.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
