Jobs 15
1 Da tok Elifas fra Teman til orde og sa:
Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
2 Svarer vel en vis mann med en kunnskap som bare er vind, og fyller han sitt indre med stormvær?
Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
3 Vil han vel forsvare sin sak med ord som ikke nytter, og med tale hvormed han intet utretter?
Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
4 Du nedbryter endog gudsfrykten og svekker andakten for Guds åsyn;
Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
5 for din synd legger ordene i din munn, og du velger falske menns tale.
Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
6 Din egen munn domfeller dig, ikke jeg; dine leber vidner mot dig.
Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
7 Blev du født først av alle mennesker, eller kom du til verden før alle haugene var til?
Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
8 Har du vært tilhører i Guds lønnlige råd og der tilranet dig visdom?
Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
9 Hvad vet du som vi ikke vet? Hvad forstår du som er ukjent for oss?
Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
10 Det er blandt oss en som er både gammel og gråhåret, rikere på dager enn din far.
Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
11 Er Guds trøsteord for lite for dig, og et ord som er talt i saktmodighet til dig?
Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
12 Hvorfor lar du dig rive med av ditt hjerte, og hvorfor gnistrer dine øine? -
Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
13 siden du vender din vrede mot Gud og lar ordene strømme fra din munn.
Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
14 Hvad er et menneske, at han skulde være ren, og en som er født av en kvinne, at han skulde være rettferdig?
Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
15 Endog på sine hellige stoler han ikke, og himlene er ikke rene i hans øine,
Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
16 langt mindre da en vederstyggelig, en fordervet, en mann som drikker urett som vann.
Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
17 Jeg vil kunngjøre dig noget, hør på mig! Hvad jeg har sett, det vil jeg fortelle,
Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
18 det som vise menn forkynner og ikke har dulgt, det som de mottok fra sine fedre,
Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
19 til hvem landet alene var gitt, og blandt hvem ingen fremmed hadde draget igjennem.
Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
20 En ugudelig lever i angst alle sine dager, og få i tall er de år som er gjemt for voldsmannen.
Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
21 Redselstoner lyder i hans ører; midt i freden kommer ødeleggeren over ham.
Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
22 Han tror ikke han skal komme tilbake fra mørket, og han er utsett til å falle for sverdet.
Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
23 Han flakker om efter brød og spør: Hvor er det å finne? Han vet at en mørkets dag står ferdig ved hans side.
Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
24 Nød og trengsel forferder ham; den overvelder ham, lik en stridsrustet konge,
Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
25 fordi han rakte ut sin hånd mot Gud og våget å trosse den Allmektige,
Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
26 stormet frem mot ham med opreist nakke, med sine skjolds tette tak,
Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
27 fordi han dekket sitt ansikt med sin fedme og la fett på sin lend
Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
28 og bodde i ødelagte byer, i hus hvor ingen skulde bo, og som var bestemt til å bli grusdynger.
Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
29 Han blir ikke rik, og hans gods varer ikke ved, og hans grøde luter ikke mot jorden.
Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
30 Han slipper ikke ut av mørket; ildslue skal tørke hans kvister, og han skal komme bort ved hans munns ånde.
Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
31 Ei sette han sin lit til det som forgjengelig er! Da narrer han sig selv, for bare forgjengelighet blir hans vederlag.
Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
32 Før hans dag kommer, blir det opfylt, og hans gren grønnes ikke.
Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
33 Han blir som et vintre som mister sine druer før de er modne, og som et oljetre som feller sine blomster;
Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
34 for den gudløses hus er ufruktbart, og ild fortærer deres telter som lar sig underkjøpe.
Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
35 De undfanger ulykke og føder nød, og deres morsliv fostrer svik.
Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
