Jobs 14
1 Et menneske, født av en kvinne, lever en kort tid og mettes med uro.
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
2 Som en blomst skyter han op og visner, han farer bort som skyggen og holder ikke stand.
Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
3 Endog over en sådan holder du dine øine åpne, og mig fører du frem for din domstol!
Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
4 Kunde det bare komme en ren av en uren! Ikke én!
Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
5 Når hans dager er fastsatt, hans måneders tall bestemt hos dig, når du har satt ham en grense som han ikke kan overskride,
Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
6 så vend ditt øie bort fra ham, så han kan ha ro så vidt at han kan glede sig som en dagarbeider ved sin dag!
Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
7 For treet er det håp; om det hugges, så spirer det igjen, og på nye skudd mangler det ikke;
Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
8 om dets rot eldes i jorden, og dets stubb dør ut i mulden,
Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
9 så setter det allikevel knopper ved eimen av vannet og skyter grener som et nyplantet tre.
Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
10 Men når en mann dør, så ligger han der, når et menneske opgir ånden, hvor er han da?
Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
11 Som vannet minker bort i en sjø, og som en elv efterhånden blir grunnere og tørker ut,
Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
12 så legger et menneske sig ned og reiser sig ikke igjen; så lenge himmelen er til, våkner de ikke - de vekkes ikke op av sin søvn.
Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
13 Å om du vilde gjemme mig i dødsriket og skjule mig der til din vrede var over - om du vilde sette mig et tidsmål og så komme mig i hu! (Sheol h7585)
O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
14 Når en mann dør, lever han da op igjen? Alle min krigstjenestes dager skulde jeg da vente, til min avløsning kom;
Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
15 du skulde da rope, og jeg skulde svare dig; efter dine henders verk skulde du lenges.
Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
16 Men nu teller du mine skritt og akter stadig på min synd.
Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
17 Forseglet i en pung ligger min brøde, og du syr til over min misgjerning.
Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
18 Men som et fjell faller og smuldres bort, og en klippe flyttes fra sitt sted,
Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
19 som vannet huler ut stener og flommen skyller bort mulden, således gjør du menneskets håp til intet;
Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
20 du overvelder ham for alltid, og han farer bort; du forvender hans åsyn og lar ham fare.
Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
21 Kommer hans barn til ære, da vet han det ikke, og blir de ringeaktet, da blir han det ikke var.
Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
22 Bare over ham selv kjenner hans legeme smerte, og bare over ham selv sørger hans sjel.
Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
