2 Samuel 22
1 David kvad denne sang for Herren den dag da Herren hadde utfridd ham av alle hans fienders hånd og av Sauls hånd.
Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
2 Og han sa: Herren er min klippe og min festning og min redder,
"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
3 min klippefaste Gud, som jeg setter min lit til, mitt skjold og min frelses horn, min borg og min tilflukt, min frelser; fra vold frelser du mig.
Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
4 Jeg påkaller den Høilovede, Herren, og blir frelst fra mine fiender.
'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5 Dødens bølger omspente mig, fordervelsens strømmer forferdet mig.
Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
7 I min trengsel påkalte jeg Herren, og jeg ropte til min Gud; han hørte fra sitt tempel min røst, og mitt skrik kom for hans ører.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8 Da rystet og bevet jorden, himmelens grunnvoller skalv, og de rystet; for hans vrede var optendt.
Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9 Det steg røk op av hans nese, og fortærende ild fra hans munn; glør brente ut av ham.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10 Og han bøide himmelen og steg ned, og det var mørke under hans føtter.
Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11 Og han fór på kjeruber og fløi, og han lot sig se på vindens vinger.
Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
12 Og han gjorde mørke til skjul rundt omkring sig, vannmasser, tykke skyer.
Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
13 Frem av glansen foran ham brente gloende kull.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
14 Herren tordnet fra himmelen, den Høieste lot sin røst høre.
Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
15 Og han utsendte piler og spredte dem omkring - lyn og forvirret dem.
Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
16 Da kom havets strømmer til syne; jordens grunnvoller blev avdekket ved Herrens trusel, for hans neses åndepust.
Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17 Han rakte sin hånd ut fra det høie, han grep mig; han drog mig op av store vann.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18 Han fridde mig ut fra min sterke fiende, fra mine avindsmenn; for de var mig for mektige.
Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19 De overfalt mig på min motgangs dag; men Herren blev min støtte.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20 Og han førte mig ut i fritt rum; han frelste mig, for han hadde behag i mig.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21 Herren gjengjeldte mig efter min rettferdighet, han betalte mig efter mine henders renhet.
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22 For jeg tok vare på Herrens veier og vek ikke i ondskap fra min Gud;
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
23 for alle hans lover hadde jeg for øie, og fra hans bud vek jeg ikke,
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
24 og jeg var ulastelig for ham og voktet mig vel for min synd.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25 Og Herren gjengjeldte mig efter min rettferdighet, efter min renhet for hans øine.
Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
26 Mot den fromme viser du dig from, mot den rettvise stridsmann viser du dig rettvis,
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
27 mot den rene viser du dig ren, mot den forvendte viser du dig vrang.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28 Elendige folk frelser du, men dine øine er mot de overmodige; dem fornedrer du.
Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
29 For du er mitt lys, Herre, og Herren opklarer mitt mørke.
Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
30 For ved dig stormer jeg løs på fiendeskarer, ved min Gud springer jeg over murer.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
31 Gud, hans vei er fullkommen; Herrens ord er rent, han er et skjold for alle dem som setter sin lit til ham.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32 For hvem er Gud foruten Herren, og hvem er en klippe foruten vår Gud?
Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
33 Gud, han er mitt sterke vern og leder den ulastelige på hans vei.
se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
34 Han gir ham føtter likesom hindene og stiller mig på mine høider.
tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35 Han oplærer mine hender til krig, så mine armer spenner kobberbuen.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
36 Og du gir mig din frelse til skjold, og din mildhet gjør mig stor.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
37 Du gjør rummet vidt for mine skritt under mig, og mine ankler vakler ikke.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
38 Jeg vil forfølge mine fiender og ødelegge dem, og jeg vender ikke tilbake før jeg har gjort ende på dem.
Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
39 Jeg gjør ende på dem og knuser dem, så de ikke kan reise sig; de faller under mine føtter.
Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
40 Og du omgjorder mig med kraft til krig, du bøier mine motstandere under mig.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
41 Og mine fiender lar du vende mig ryggen, mine avindsmenn utrydder jeg.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
42 De ser sig om, men der er ingen frelser - efter Herren, men han svarer dem ikke.
He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
43 Og jeg knuser dem som jordens støv; jeg sønderknuser dem, tramper dem ned som søle på gatene.
Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
44 Og du redder mig fra mitt folks kamper, du bevarer mig til å være hode for hedninger; folkeferd som jeg ikke kjenner, tjener mig.
Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
45 Fremmede kryper for mig; bare de hører om mig, blir de mig lydige.
Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
46 Fremmede visner bort og går bevende ut av sine borger.
Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
47 Herren lever, og priset er min klippe, og ophøiet er min frelses klippefaste Gud,
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
48 den Gud som gir mig hevn og legger folkeferd under mig,
Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
49 og som fører mig ut fra mine fiender; over mine motstandere ophøier du mig, fra voldsmannen redder du mig.
sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50 Derfor vil jeg prise dig, Herre, blandt hedningene og lovsynge ditt navn.
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
51 Han gjør frelsen stor for sin konge, og han gjør miskunnhet mot sin salvede, mot David og mot hans ætt til evig tid.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
