Lukas 14

1 En hviledag var Jesus bedt hjem på mat til en fariseer som var medlem i Det jødiske rådet. De fulgte nøye med ham.

Ja tapahtui, että hän tuli yhden Pharisealaisten päämiehen huoneesen sabbatina rualle, ja he vartioitsivat häntä.

2 Det var nemlig en mann der som led av alvorlig hevelse i kroppen. Plutselig stilte mannen seg foran Jesus.

Ja katso, siinä oli vesitautinen ihminen hänen edessänsä.

3 Jesus vendte seg da til fariseerne og de skriftlærde og spurte:”Tillater Moseloven å helbrede noen på hviledagen?”

Niin Jesus vastaten sanoi lainoppineille ja Pharisealaisille: sopiiko sabbatina parantaa? Niin he vaikenivat.

4 Men de nektet å svare. Da rørte Jesus ved den syke mannen og helbredet ham og lot ham gå.

Mutta hän rupesi häneen, ja paransi hänen, ja pääsi menemään.

5 Så sa han:”Hva gjør dere selv på hviledagen? Dersom noen av dere har et barn eller kanskje en okse som ramler i en brønn, drar dere ikke da straks opp den som falt i brønnen? Ja, selv om det skulle være på en hviledag!”

Ja hän vastaten sanoi heille: kenenkä teistä nauta eli aasi putoo kaivoon, eikö hän kohta sabbatin päivänä häntä ota ylös?

6 Dette kunne de ikke svare noe på.

Ja ei he taitaneet häntä tähän vastata.

7 Da Jesus så at gjestene forsøkte å sikre seg plassene nærmest vertskapet mens de tok plass ved bordet, ga han dette rådet:

Mutta hän sanoi vieraille vertauksen, koska hän ymmärsi, kuinka he valitsivat ylimmäisiä istuimia, sanoen heille:

8 ”Dersom du blir invitert til bryllup, bør du ikke streve etter å få de fremste plassene. Det kan jo komme noen som er mer ansett enn du,

Kuinka joltakulta häihin kutsuttu olet, niin älä istu ylimmäiseen siaan, ettei joku kunniallisempi sinua ole häneltä kutsuttu,

9 og da vil verten si:’Kan du være så snill og overlate plassen din til denne gjesten.’ Da må du sjenert lete opp en plass lengst nede ved festbordet.

Ja tulee se, joka sinun ja hänen on kutsunut, ja sanoo sinulle: anna tälle siaa! ja niin sinä häpiällä menet alemma istumaan.

10 Gjør i stedet slik som dette. Velg en plass lengst nede. Når da verten kommer og ser deg, vil han kanskje si:’Min venn, det finnes en bedre plass her framme til deg!’ Da kommer du til å bli æret i alle gjestenes påsyn.

Mutta kuin kutsuttu olet, niin mene ja istu alemmaiseen siaan, että se, joka sinun kutsunut on, tulis ja sanois sinulle: ystäväni, nouse ylemmä; silloin on sinulle kunnia niiden edessä, jotka ynnä kanssas atrioitsevat.

11 For den som opphøyer seg selv, vil bli ydmyket. Den som derimot ydmyker seg selv, vil bli opphøyd.”

Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

12 Så vendte Jesus seg til fariseeren som hadde invitert ham, og sa:”Når du innbyr til fest, skal du ikke bare be vennene dine eller søsken eller slektninger eller rike naboer, for da blir din eneste belønning at de inviterer deg tilbake.

Mutta hän sanoi myös sille, joka hänen kutsunut oli: kuin päivällistä tai ehtoollista teet, niin älä kutsu ystäviäs, eli veljiäs, ei lankojas, taikka rikkaita kylänmiehiäs: ettei he joskus sinua myös jälleen kutsu, ja sinulle maksa.

13 Nei, invitere i stedet dem som er fattige og handikappet, lamme og blinde.

Mutta kuin pidot teet, niin kutsut köyhiä, raajarikkoja, ontuvia, sokeita:

14 Etter som de ikke kan invitere deg tilbake, vil Gud lønne deg for det du gjorde, den dagen han vekker opp de døde og belønner dem som fulgte hans vilje.”

Niin sinä olet autua; sillä ei heillä ole varaa sinulle maksaa, sillä sinulle pitää maksettaman vanhurskasten ylösnousemisessa.

15 En mann som satt ved bordet og hørte dette, sa:”Lykkelig er den som får komme til festen i Guds nye verden.”

Mutta kuin yksi ynnä atrioitsevista nämät kuuli, sanoi hän hänelle: autuas on se, joka syö leipää Jumalan valtakunnassa.

16 Jesus svarte med en fortelling. Han sa:”En mann ordnet en stor fest og innbød mange gjester.

Niin hän sanoi hänelle: yksi ihminen teki suuren ehtoollisen ja kutsui monta,

17 Da tiden for festen var inne, sendte han av sted tjenerne sine til dem som var innbudt, for å si:’Alt er klart, velkommen til festen.’

Ja lähetti palveliansa ehtoollisen hetkellä sanomaan kutsutuille: tulkaat, sillä kaikki ovat valmistetut.

18 Men alle kom med unnskyldninger. En sa:’Jeg har nettopp kjøpt en gård og må gå for å inspisere den. Tilgi at jeg ikke kan komme!’

Ja he rupesivat järjestänsä kaikki itseänsä estelemään: ensimäinen sanoi hänelle: minä ostin pellon, ja minun pitää menemän sitä katsomaan: minä rukoilen sinua, sano minun esteeni.

19 En annen sa:’Det går dessverre ikke. Jeg har nettopp kjøpt fem par okser og vil gjerne se hva de duger til.’

Ja toinen sanoi: minä ostin viisi paria härkiä, ja menen niitä koettelemaan: minä rukoilen sinua, sano minun esteeni.

20 En tredje ba om unnskyldning og sa:’Jeg har nettopp giftet meg. Du forstår sikkert at jeg ikke kan komme.’

Ja kolmas sanoi: minä olen emännän nainut, ja en taida sentähden tulla.

21 Da tjenerne etter en stund kom tilbake og fortalte det de hadde sagt, ble herren hans sint og ga befaling om at han straks skulle gå ut på alle gatene og smugene i hele byen og hente dem som var fattige og handikappet, blinde og lamme.

Ja kuin se palvelia tuli, sanoi hän nämät herrallensa. Silloin perheenisäntä vihastui ja sanoi palveliallensa: mene nopiasti kaupungin kaduille ja kujille ja saata tänne vaivaiset ja raajarikot, ontuvat ja sokiat.

22 Tjenerne kom tilbake og sa:’Herre, vi har gjort som du ga befaling om, men fortsatt finnes det plasser igjen.’

Ja palvelia sanoi: herra, minä olen tehnyt niinkuin sinä käskit, ja vielä nyt siaa on.

23 Da sa mannen til tjenerne sine:’Gå ut over alt på veiene og stiene der dere oppfordrer alle til å komme, slik at huset mitt kan bli fullt.

Ja herra sanoi palvelialle: men maanteille ja aidoille, ja vaadi heitä sisälle tulemaan, että minun huoneeni täytettäisiin.

24 Jeg sier er at ingen av dem som jeg første gangen innbød, skal få være med på festen.’”

Sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka kutsuttiin, pidä maistaman minun ehtoollistani.

25 Jesus var omgitt av et stort antall mennesker, og han vendte seg mot dem og sa:

Niin vaelsi paljo väkeä hänen kanssansa, ja hän kääntyi ja sanoi heille:

26 ”Den som kommer til meg, må elske meg mer enn noen andre, mer enn foreldre, kone eller mann, barn og søsken, ja, til og med mer enn selve livet, ellers kan han ikke være disippelen min.

Jos joku tulee minun tyköni, ja ei vihaa isäänsä ja äitiänsä, ja emäntäänsä ja lapsiansa, ja veljiänsä ja sisariansa, ja päälliseksi omaa henkeänsä, ei se taida olla minun opetuslapseni.

27 Den som ikke følger mitt eksempel og er beredt til å dø, kan ikke være disippelen min.

Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, ei se taida olla minun opetuslapseni.

28 Dere må kalkulere hva det koster. La meg forklare dette med et bilde: Om noen av dere vil bygge et tårn, vil han ikke da først sette seg ned og regne ut om han har nok penger til å fullføre bygget?

Sillä kuka teistä on, joka tahtoo tornia rakentaa; eikö hän ennen istu ja laske kulutusta, jos hänellä on varaa sitä täyttää?

29 Jo, selvfølgelig, ellers vil han kanskje ikke komme lenger enn til grunnmuren, og da blir han ledd ut av alle.

Ettei, kuin hän perustuksen laskenut on, ja ei voi sitä täyttää, kaikki, jotka sen näkevät, rupee pilkkaamaan häntä,

30 ’Se på denne mannen’, vil folk si med et hånflir:’Han begynte å bygge, men pengene tok slutt før han var ferdig!’

Sanoen: tämä ihminen rupesi rakentamaan, ja ei voinut täyttää.

31 Tenk også på dette bilde: En konge planla å dra ut i krig mot en annen konge. Setter han seg ikke først ned og overveier om hæren hans på 10 000 mann er sterk nok til å beseire den fienden som kommer imot ham med 20 000 mann?

Taikka kuka kuningas tahtoo mennä sotimaan toista kuningasta vastaan; eikö hän ennen istu ja ajattele, jos hän voi kymmenellä tuhannella kohdata sen, joka häntä vastaan tulee kahdellakymmenellä tuhannella?

32 Viser det seg å være umulig, sender han i stedet ut forhandlere for å be om fred, mens fiendens hær fortsatt er langt unna.

Muutoin, kuin hän vielä kaukana on, niin hän lähettää hänelle sanan ja rukoilee rauhaa.

33 Ingen kan altså bli disiplene mine, dersom de ikke er beredt til å gi opp alt de eier, for min skyld.

Niin siis jokainen teistä, joka ei luovu kaikista mitä hänellä on, ei se taida olla minun opetuslapseni.

34 Den som er beredt til å følge meg, samme hva det enn vil koste, han blir som saltet som bevarer verden fra forråtnelse. Men til hvilken nytte er salt dersom det mister sin kraft? Kan da noen få det til å bli salt igjen?

Suola on hyvä; mutta jos suola tulee mauttomaksi, milläs sitte suolataan?

35 Nei, det duger ikke verken til forbedring av jorden eller til å bli kastet på gjødselhaugen. Det må fjernes helt. Lytt nøye og forsøk å forstå!”

Ei se maahan eikä sontaan ole sovelias: he heittävät sen pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.