Esaamootkaat 7
1 Romwah phokhothoon ah ih Stephen suh chengta, “Amiisak nih angkah?”
Niin ylimmäinen pappi sanoi: lienevätkö nämät näin?
2 Stephen ih ngaak baatta, “Ngaaphoh ngaawah loong nga jeng ah boichaat an! Sengte sengwah Abraham Haraan hah ni maang song kah kaadi, Mesopotomia hah ni
Vaan hän sanoi: miehet, rakkaat veljet ja isät, kuulkaat: kunnian Jumala ilmestyi Abrahamille meidän isällemme, kuin hän oli Mesopotamiassa, ennenkuin hän Haranissa asui,
3 Rangte dongkhoom kah ano baatta, ‘An hadaang nyia an jaatang ah thiinhaat uno ngah ih marah hah doh kaat baat ha erah doh kah uh.’
Ja sanoi hänelle: lähde sinun maaltas ja suvustas, ja tule siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
4 Erah raangtaan Abraham ih heh hadaang ah thiinhaat ano Haraan hah ni song kata. Heh wah tek lidi, Rangte ih sen amadi song lan hah adi kaat thuk taha.
Silloin hän läksi Kaldeasta, ja asui Haranissa. Ja kuin hänen isänsä kuollut oli, toi hän hänen sieltä tähän maahan, jossa te nyt asutte.
5 Rangte ih Abraham suh arah an hah ngeh ih baatkot muh, amasah chepsiit taan uh kotmuh, enoothong Rangte ih Abraham suh kot eha ngeh ih ba kakhamta adoleh ansuh ansah lakbui ang ah ngeh ih thoomhoon kakhat ah ba hoon eta, erah kakham ah Abraham heh sah maang jeeka tokdi hoonta.
Ja ei antanut hänelle siinä perintöä, ei jalankaan leveyttä; ja hän lupasi hänelle sen antaa asuaksensa, ja hänen siemenellensä hänen jälkeensä, kuin ei hänellä vielä lasta ollut.
6 Rangte ih Abraham suh baatta: ‘An sutoom satoom loong ah minok mihah nah song rum ah, erah doh neng loong ah chaabaji paang raangtaan ih dah ih siiwi rum ah.
Ja Jumala puhui hänelle näin: sinun siemenes pitää oleman muukalainen vieraalla maalla, ja heidän pitää sen orjaksi tekemän, ja pahasti sen kanssa menemän neljäsataa ajastaikaa.
7 Enoothong an sutoom satoom loong ih soomtu rum ah mina loong ah ngah ih dande kah rum ang, erah lidoh erah hah dowa doksoon rum ano arah hah adoh ngaak song rum haano nga somtu rum hang.’
Ja sen kansan, jota he palvelevat, tahdon minä tuomita, sanoi Jumala, ja sitte pitää heidän lähtemän ja minua tässä siassa palveleman.
8 Eno Abraham damdi thoomhoon kakhat thiinta ngeh ih jat suh Rangte ih heh khoopkhan banlam ah hoonthuk rumta. Erah thoidi Esak ah tup ano saasinat lidi heh khoopkhan ano men hoonta; Esak ih heh sah Jaakob khoopkhanta, eno Jaakob ih heh sah asih wanyi ah khoopkhan banlam hoonta.
Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja niin hän siitti Isaakin, ja ympärileikkasi hänen kahdeksantena päivänä. Ja Isaak siitti Jakobin, ja Jakob kaksitoistakymmentä patriarkkaa.
9 “Jaakob sah loong ih neng no Josep ah miksuh ih rum ano Ijip hah ni dah raangtaan ih sang rumta. Enoothong Rangte ah heh damdam eta,
Ja ne patriarkat myivät kateudesta Josefin Egyptiin. Ja Jumala oli hänen kanssansa,
10 erah thoidi Josep ah mathan laang chamta bah uh Rangte ih puipang eta. Ijip Luuwang damdi Josep chomuita di, Rangte ih Josep suh mih tenroon thuk theng nyia mongtham ese ah kota, eno erah hadaang adi Luuwang ih Josep ah kobono nyia henok hetap jaatrep sokboite ang thukta.
Ja pelasti hänen kaikista tuskistansa, ja antoi hänelle armon ja viisauden Pharaon, Egyptin kuninkaan, kasvoin edessä, ja hän pani hänen Egyptin valtamieheksi ja kaiken huoneensa päälle.
11 Erah lidi, Ijip nyia Kanaan hah noongrep ni ram ang ano rapne ih cham rumta. Sengte sengwah loong ih phak asat ju choh jam muh,
Mutta nälkä tuli kaikkeen Egyptiin ja Kanaanin maahan, ja suuri tuska; ja ei meidän isämme löytäneet ravintoa.
12 eno Jaakob ih Ijip hah ni ji acham eje ngeh ih japchaat ano, sengte sengwah, heh sah loong ah phangkaat thukta.
Mutta kuin Jakob kuuli Egyptissä jyviä olevan, lähetti hän sinne meidän isämme ensimmäisen kerran.
13 Dopnyi kah rum adi, Josep ih hephoh loong suh heh teewah tiit ah jatthuk rumta, eno Ijip Luuwang ih uh Josep jaatang tiit ah jat eta.
Ja kuin hän toistamiseen heidät lähetti, tunnettiin Joseph veljiltänsä; ja Josephin suku tuli Pharaolle tiettäväksi.
14 Josep ih heh wah suh maatbaatta, neng jaatang rooksinet wabangnga ah loongtang Ijip hah nah kaat theng ngeh ah.
Niin Joseph lähetti ja antoi tuoda isänsä Jakobin ja kaiken hänen sukunsa, viisi sielua kahdeksattakymmentä.
15 Jaakob nyia heh sah loongtang Ijip hah ni song karum ano erah ni matti karumta.
Ja Jakob meni alas Egyptiin, ja hän kuoli, niin myös meidän isämme.
16 Neng mang ah Sekem hah ni huikaat ano, Abraham ih Haamor jaatang jiin nawa ngun ih reta di bengkaat rumta.
Ja he vietiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Abraham oli Hemorin lapsilta rahalla ostanut Sikemissä.
17 “Rangte ih Abraham damdi thoomhoon kakhatta saapoot ah chang kano, Ijip hah ni seng mina hasong ah jaat eti.
Mutta kuin lupauksen aika lähestyi, josta Jumala oli Abrahamille vannonut, kasvoi ja eneni kansa Egyptissä,
18 Erah lih adi, Josep men lajatte mih Ijip Luuwang we angta.
Siihenasti kuin toinen kuningas tuli, joka ei Josephista mitään tietänyt.
19 Eno Luuwang ah sengte sengwah loong damdi rapne ih thikhah ano, neng sah khobaang loong ah tektoom ih ah ngeh ih li ano, thoikatkat ih neng nok nawa ehoh ni tum thiin thuk rumta.
Tämä meidän sukuamme kavalasti juonitteli, ja meni pahasti meidän isäimme kanssa, niin että heidän piti nuoret lapsensa heittämän pois, ettei he olisi saaneet elää.
20 Erah tokdi, Moses ah jaaseemoong sah ih dongtupta. Moses ah nok ni laajom sokboita,
Siihen aikaan syntyi Moses, ja hän oli Jumalalle otollinen, ja elätettiin kolme kuukautta isänsä huoneessa.
21 eno heh nok nawa thiinhaat kaat kano, wangcha nah rah ih heh raangtaan suh hakpanta.
Mutta kuin hän heitetty oli ulos, otti Pharaon tytär hänen ja kasvatti itsellensä pojaksi.
22 Moses suh Ijip nok hah tiit jirep ah nyootsoot kano jatwah jeewah eh hoonta.
Ja Moses opetettiin kaikessa Egyptiläisten viisaudessa, ja oli voimallinen sanoissa ja töissä.
23 “Moses paang rookbaji ang ano, hejaat hepaat ah mamah ih siiwi rumta erah ah jat suh ngeh ih jam thoithakta.
Mutta kuin hän oli neljänkymmenen ajastajan vanha, joukahtui hänen sydämeensä mennä katsomaan veljiänsä Israelin lapsia.
24 Heh mina wasiit Ijip mih ih siiwi ah japtup ano, Moses ih erah mih ah etek haat eta. (
Ja kuin hän näki yhdelle vääryyttä tehtävän, autti hän häntä ja kosti hänen puolestansa, joka vääryyttä kärsi, ja löi Egyptin miehen.
25 Moses ih thunta, heh mina loong ah ih baata jatrum hangnih, ngah Rangte ih neng doksiit suh daapkaat halang ngeh ah, eno heh mina loong ah ih tajat rumta).
Mutta hän luuli veljiensä sen ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli heille vapauden antava; vaan eivät he ymmärtäneet.
26 Erah saalih adi Ijirel nok hah wanyi botmui arah japtup ano paakpang damdi taat renbaat nyuuta. ‘Boichaat thaak ansih,’ jaaroh nyi, ‘set Ijirel mina tanih ang kansih; tiimte botmui lansih?’
Ja hän tuli toisena päivänä heidän tykönsä, jotka keskenänsä riitelivät, ja sovitti heitä, sanoen: rakkaat miehet, te olette veljekset: miksi te toinen toisellenne vääryyttä teette?
27 Eno o ih wasiit ah siiwiita erah mih ah ih Moses ah haangko pitthengta. ‘Sek laktung nah an ih dande theng ngeh ih o ih poon halu?’
Mutta se, joka lähimmäisellensä vääryyttä teki, lykkäsi häntä, sanoen: kuka sinun on pannut päämieheksi ja tuomariksi meidän ylitsemme?
28 ‘Miinnyah Ijip nok hah tekbuh tang ah likhiik tekbuh ang ngeh ih nih li halang?’
Vai tahdotkos sinä minua niin tappaa, kuin sinä Egyptiläisen eilen tapoit?
29 Moses ih erah jeng ah japchaat ano, Ijip hah nawa Midian hah ni soonkah ano moong songtong kata. Erah ni heh sah miwasah wanyi tupta.
Niin Moses pakeni tämän puheen tähden, ja oli Madiamin maakunnassa muukalainen, jossa hän kaksi poikaa siitti.
30 “Paang rookbaji lini, Moses ngathong ni Rangte kaamwah ah Sinai Kong ni phisaang hah ni weelu damdi dongjengta.
Ja neljänkymmenen ajastajan perästä ilmestyi hänelle Herran enkeli korvessa, Sinain vuorella, pensaan tulen liekissä.
31 Erah japtup ano, Moses ah rapne ih paatjaata, eno rapniine ih sok suh weeluuta adi tiitkhoom kata. Eno Teesu jengta ah japchaatta;
Mutta kuin Moses sen näki, ihmetteli hän sitä näkyä, ja kuin hän meni lähes katsomaan, niin tapahtui Herran ääni hänelle:
32 ‘Ngah ante anwah Rangte, Abraham Rangte, Esak nyia Jaakob Rangte.’ Moses ih lanaan sok thang ih mochoota.
Minä olen sinun isäis Jumala, Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala. Niin Moses vapisi eikä tohtinut sinne katsoa.
33 Teesu ih Moses suh liita, ‘An lasong ah khook haat uh an chaplu ah Esa hah.
Ja Herra sanoi hänelle: riisu kenkäs jaloistas; sillä sia, jossas seisot, on pyhä maa.
34 Ijip ni nga mina loong rapne ih cham arah japtup hang. Nenghu nengri chaat hang, Ngah neng doksiit puipang suh ra halang. Amadoh raaho; Ngah ih an Ijip hah nah kaat thuk ha.’
Minä olen nähden nähnyt kansani tuskan Egyptissä, ja olen heidän huokauksensa kuullut, ja tulin alas heitä ottamaan ulos: tule siis nyt tänne, minä lähetän sinun Egyptiin.
35 “Moses ah Ijirel mina ih thaangju et arah mina angta. ‘Seng pante nyia maat hoonte angtheng ngeh ih o ih thiik halu?’ Miloong ah ih emah kali rumta. Enoothong weeluuta adi Rangte dongjengta, Moses ah noksong pante nyia doksiitte, heh damdoh rangsah roong mokah ah ngeh ah.
Tämän Moseksen, jota he kielsivät, sanoen: kuka sinun on pannut päämieheksi ja tuomariksi? tämän on Jumala lähettänyt päämieheksi ja vapahtajaksi, enkelin käden kautta, joka hänelle pensaassa ilmestyi.
36 Moses ih, Ijip hah ni nyia Juusisaang (Juusih esiit je ah, erah amadi uh erah suh juusih essang ngeh ih menha) adi nyia phisaang hah ni mih paatjaajih loong ah noisok ano heh mina loong ah Ijip hah nawa doksiit dowa.
Tämä johdatti heitä ulos, ja teki ihmeitä ja merkkejä Egyptin maassa ja Punaisessa meressä ja korvessa, neljäkymmentä ajastaikaa.
37 Moses ih Ijirel noksong suh baatta, ‘Rangte ih, ngah kaat thuk halang ah likhiik khowah kaat thuk ha, eno erah mina ah sen mina dowa ang ah.’
Tämä on se Moses, joka sanoi Israelin lapsille: Herra teidän Jumalanne herättää teille teidän veljistänne yhden Prophetan, niinkuin minun, jota teidän pitää kuuleman.
38 Moses ah Ijirel mina loong damdi phisaang hah ni tum roongtong rumta; sente senwah loong nyia rangsah damdi Sinai Kong ni kah chowaanta, enooleh Rangte khothing jengkhaap ah seng suh toombaat tahe.
Tämä oli seurakunnassa enkelin kanssa korvessa, joka puhui hänen kanssansa Sinain vuorella, ja meidän isäimme kanssa. Tämä sai elämän puheen meille antaaksensa,
39 “Enoothong sengte sengwah loong ah ih Moses jeng ah taboichaat rumta; heh jeng lalek boichaat thang ih Ijip hah ko we ngaakwang thung ang rumta.
Jota ei meidän isämme totelleet, vaan sysäsivät pois sen tyköänsä, ja palasivat sydämessänsä Egyptiin,
40 Erah thoidi neng ih Aroon suh li rumta, ‘Seng lamsiitte Rangte hoon kohe. Ijip hah nawa seng doksiitte, Moses bah tajatke tiim ang koja.’
Sanoen Aaronille: tee meille jumalia, jotka meidän edellämme kävisivät; sillä emme tiedä, mitä Mosekselle, joka meidän Egyptin maasta toi ulos, on tapahtunut.
41 Erah lilih, maan laaphaang tongmih hoon rum ano, roomsoom rumta, erah lih adi neng ih hoonta tongmih phoongpha mendi phaksat ah room phaksah ih rumta.
Ja niinä päivinä tekivät he vasikan, ja uhrasivat epäjumalille uhria, ja riemuitsivat kättensä töistä.
42 Erah thoidi neng Rangte ah neng dam dowa doksoon ano rang dowa ritsih nyia rang ni tiimjih jeela erah loong ah soomtu thuk rumta, erah tiit ah khowah loong leedap ni raangthiin choi: ‘Ijirel noksong loong! Phisaang hah ni paang rookbaji angtan adoh luiamaan ah nga soomtu suh tadook tan.
Niin Jumala käänsi itsensä, ja antoi ylön heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin prophetain Raamatussa on kirjoitettu: oletteko te Israelin huoneesta minulle teurasuhria ja ruokauhria tehneet neljänäkymmenenä ajastaikana korvessa?
43 Erah tumhui tan abah, Molek Rangte raangtaan ih angta; adoleh ritsih rangte, Rephan laaphaang raangtaan ih; erah loong abah sen ih soomtu theng tongmih angta. Erah raangtaan ih sen loong ah Bebiloon jiit nah phanhaat kaat rumha.’
Ja te kannoitte Molokin majaa ja teidän jumalanne Remphan tähteä, joita kuvia te teitte kumartaaksenne niitä, ja minä tahdon teidät viedä pois edemmä Babelia.
44 “Sengte sengwah loong ih bah phisaang hah ni Rangte waktong theng Nyutaap ah neng damdam ih tumhui rumta. Erah mamah ih hoon theng ah, Rangte ih Moses suh noisokta ah likhiik ih hoon rumta.
Meidän isillä oli todistuksen maja korvessa, niinkuin se oli säätänyt, joka Moseksen kanssa puhui, että hänen piti sen tekemän sen esikuvan perään, jonka hän nähnyt oli;
45 Lini, sengte sengwah loong ih neng wah jiin nawa thaangta Nyutaap ah Josua damdi wakkah rumta di neng damdam ih tumhui rumta. Eno Rangte ih mathan deek akaan angta loong ah nengngah nengngah ih tum phanjoh haatta. Erah Nyutaap ah Dewid, Luuwang maang langlang ih erah hadaang adi thok tongta.
Jonka myös meidän isämme vastaan ottivat, ja veivät Josuan kanssa siihen maahan, jossa pakanat asuivat, jotka Jumala hävitti meidän isäimme kasvoin edestä, hamaan Davidin aikaan asti,
46 Rangte ih Dewid suh ese choh kano Dewid ih Jaakob Rangte nok hoon thuk weehang ngeh ih suta.
Joka löysi armon Jumalan tykönä, ja anoi, että hän olis majan löytänyt Jakobin Jumalalle.
47 Enoothong erah rangsoomnok ah Solomon Luuwang ih liwang ni thoon tom hoonta.
Mutta Salomo rakensi hänelle huoneen.
48 “Enoothong Echoong thoon ni tongte Rangte ah mina ih hoon hi nok ni tatongta; khowah ih liiha likhiik ah,
Vaan se kaikkein Ylimmäinen ei asu käsillä tehdyissä templeissä, niinkuin propheta sanoo:
49 ‘Rangmong ah nga tongtheng, nyia hah ah nga lah naktheng, Teesu ih liiha, Nga raangtaan ih sen ih tiim nok ma hoon an? Nga tongtheng nok ah mani ah?
Taivas on minun istuimeni ja maa jalkaini astinlauta. Minkä huoneen te siis tahdotte minulle rakentaa, sanoo Herra, eli kuka on minun leposiani?
50 Arah loong ah nga lak ih tanih hoontang?’
Eikö minun käteni ole kaikkia näitä tehnyt?
51 “Senten senmong ah jong ajaan likhiik mamah angtan!” Stephen ih arah tiit ah jangbaat roh ih kaatta. “Sen thung ah mamah sengseng angtan, Rangte tiitkhaap chaat suh sen na ah mamah sengseng ih baang tan! Seng loong ah sente senwah likhiik; sen ih uh Esa Chiiala ah saarookwet takap kan!
Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämestä ja korvista! te olette aina Pyhää Henkeä vastaan, niinkuin teidän isänne, niin myös tekin.
52 Sente senwah ih khowah lasiiwiite eje nih ah? Teewadi Laksuh kateng ah erak eha ngeh ih Rangte tiit baat kaatte ah uh neng ih tek haatta. Eno sen ih erah mih ah mokwaan anno tek haat han.
Ketä prophetaista ei teidän isänne vainonneet? Ja he tappoivat ne, jotka vanhurskaan tulemista ennustivat, jonka pettäjät ja murhaajat te nyt olitte,
53 Rangte hootthe ah rangsah jiin nawa choh thaangte sen loong ah —erabah uh heh jeng ah taboichaat kan!”
Jotka saitte lain enkelien asetuksen kautta, jota ette pitäneet.
54 Ngoongthumte loong ah Stephen jeng ah chaat rum ano, neng pha ah phak ah ih khadah rumta.
Mutta kuin he nämät kuulivat, kävi se läpi heidän sydämensä, ja kiristelivät hampaitansa hänen päällensä.
55 Stephen ah Esa Chiiala pan angte angta, rangko toon sokwan adi Rangte chaan aphaan nyia Jisu jaawah ko ih chap arah tupwanta.
Mutta että hän oli täynnä Pyhää Henkeä, katsahti hän ylös taivaasen, näki Jumalan kunnian ja Jesuksen seisovan Jumalan oikialla kädellä,
56 “Sok thaak an!” Stephen ih baat rumta. “Rangmong ah daapchoi tupwan lang, erah di Mina Sah Rangte damdi jaawah ko chap arah tupwan lang!”
Ja sanoi: katso, minä näen taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikialla kädellä.
57 Ngoongthumte loong ah riiraak rum ano neng na ah neng lak ih kepjoh rumta. Miloong ah Stephen taangko ih tuutmui karum ano,
Niin he huusivat suurella äänellä, ja tukitsivat korviansa, ja karkasivat kaikki yksimielisesti hänen päällensä,
58 erah samnuthung dowa dokphan haatkaat rumta, eno Jong ih patkaat rumta. Erah tupte haaki loong ah ih neng nyuh nengkhat ah jaaro wasiit Sool ngeh ih angta, reeni thiinhaat rumta.
Ja ajoivat hänen ulos kaupungista, ja kivittivät. Ja todistajat panivat vaatteensa nuorukaisen jalkain juureen, joka kutsuttiin Saulus.
59 Jong ih patrum ah damdi Stephen ih Teesu men ah poon ano rangsoomta, “Teesu ngaachi ngaala ah thaang hang!”
Ja he kivittivät Stephanin, joka rukoili ja sanoi: Herra Jesus, ota minun henkeni.
60 Stephen ah heh lakuh ni chooktong ano eroongwah ih riihuuta, “Teesu! Neng rangdah ah nak samthun weeuh!” Emah ih jeng ano thaktiita.
Niin hän pani polvillensa, ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille tätä syntiä. Ja kuin hän tämän sanonut oli, niin hän nukkui.
