< Waiata 129 >

1 He waiata; he pikitanga. He ki tenei ma Iharaira, Ka maha a ratou tukinotanga i ahau o toku tamarikitanga ake;
Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-
2 Ka maha a ratou tukinotanga i ahau o toku tamarikitanga ake; heoi kihai ahau i taea e ratou.
he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.
3 I parautia toku tuara e nga kaiparau; he roa a ratou parautanga.
Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.
4 He tika ta Ihowa: motu pu i a ia nga aho a te hunga kino.
Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.
5 Kia whakama, kia whakahokia ki muri, te hunga katoa e kino nei ki Hiona.
Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.
6 Kia rite ratou ki te tarutaru i nga tuanui, e memenge nei i te mea kiano i tupu ake.
Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,
7 E kore nei e ki te ringa o te kaikoti, te uma hoki o te kaipaihere.
josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.
8 E kore ano te hunga e haere ana i te taha e mea, Kia tau ki a koutou te manaaki a Ihowa: ko ta matou manaaki tenei ki a koutou i runga i te ingoa o Ihowa.
Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

< Waiata 129 >