< Waiata 129 >
1 He waiata; he pikitanga. He ki tenei ma Iharaira, Ka maha a ratou tukinotanga i ahau o toku tamarikitanga ake;
Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;
2 Ka maha a ratou tukinotanga i ahau o toku tamarikitanga ake; heoi kihai ahau i taea e ratou.
He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.
3 I parautia toku tuara e nga kaiparau; he roa a ratou parautanga.
Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.
4 He tika ta Ihowa: motu pu i a ia nga aho a te hunga kino.
Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.
5 Kia whakama, kia whakahokia ki muri, te hunga katoa e kino nei ki Hiona.
Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.
6 Kia rite ratou ki te tarutaru i nga tuanui, e memenge nei i te mea kiano i tupu ake.
Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,
7 E kore nei e ki te ringa o te kaikoti, te uma hoki o te kaipaihere.
Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;
8 E kore ano te hunga e haere ana i te taha e mea, Kia tau ki a koutou te manaaki a Ihowa: ko ta matou manaaki tenei ki a koutou i runga i te ingoa o Ihowa.
Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.