Waiata 126

1 He waiata; he pikitanga. I ta Ihowa whakahokinga mai i nga pononga o Hiona i rite matou ki te hunga e moehewa ana.

Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.

2 Katahi to matou mangai ka ki i te kata, to matou arero hoki i te waiata: katahi ka korerotia i roto i nga tauiwi, He nui nga mahi a Ihowa ki a ratou.

Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan".

3 He mea nunui a Ihowa i mea ai mo tatou, a e koa ana tatou.

Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.

4 E Ihowa, whakahokia matou i te whakarau: kia pera me nga awa o te tonga.

Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.

5 Ko te hunga e rui ana i runga i te roimata, ka kokoti i runga i te hari.

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.

6 Ahakoa haere tangi atu ia me te kawe i ana purapura hei whakatokanga; tera ia e haere hari mai ano me te mau mai i ana paihere.

He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.