Waiata 102
1 He inoi na te ngakau mamae, i a ia e pehia ana, a maringi a wai ana tana tangi ki te aroaro o Ihowa. Whakarongo ki taku inoi, e Ihowa, kia puta atu taku tangi ki a koe.
Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
2 Kaua e huna tou mata ki ahau i te ra e pouri ai ahau; whakatitahatia mai tou taringa ki ahau: hohoro te whakahoki kupu mai ki ahau i te ra e karanga ai ahau.
Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
3 Ka memeha hoki oku ra ano he paoa: ka kaia oku wheua ano he motumotu.
Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
4 Kua pakia toku ngakau, kua memenge, ano he tarutaru; i wareware ai ahau ki te kai i taku taro.
Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
5 Piri tonu oku iwi ki toku kiri i toku reo aue.
Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
6 He rite ahau ki te matuku i te koraha, ki te koukou i te wahi mokemoke.
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
7 Mataara tonu ahau; toku rite kei te pihoihoi mokemoke i runga i te tuanui.
Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
8 E tawai ana oku hoariri ki ahau i te ra roa; ko te hunga e porangirangi ana mai ki ahau, ko ahau ta ratou oati.
Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
9 Kainga ana e ahau te pungarehu ano he taro: whakananua iho toku wai inu ki te roimata.
Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
10 I tou riri hoki, i tou weriweri; nau hoki ahau i hapai ake, a taia atu ano ahau e koe.
sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
11 He rite oku ra ki te atarangi e whakawairua kau ana: a kua memenge ahau ano he tarutaru.
Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
12 Ko koe ia, e Ihowa, ka mau tonu ake ake, ka maharatia ano koe e nga whakatupuranga katoa.
Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
13 Tera koe e whakatika, e aroha ki a Hiona; kua taka mai hoki te wa, ae ra, te tino wa, hei atawhainga i a ia.
Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
14 E manakohia ana hoki e au pononga ona kohatu, e awangawanga ana ki tona puehu.
Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
15 Penei ka wehingia te ingoa o Ihowa e nga tauiwi, tou kororia hoki e nga kingi katoa o te whenua.
Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
16 Na Ihowa hoki i hanga a Hiona, kua kitea ia i tona kororia.
kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
17 Kua tahuri ia ki te inoi a te rawakore: kihai i whakahawea ki ta ratou inoi.
kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
18 Ka tuhituhia tenei mo to muri whakatupuranga: a ka whakamoemiti ki a Ihowa te iwi meake hanga.
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
19 Mona i titiro iho i te tiketike o tona wahi tapu: i titiro iho a Ihowa i te rangi ki te whenua;
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
20 Ki te whakarongo ki te aue a te herehere, ki te wewete i te hunga kua motuhia mo te mate;
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
21 Kia whakapuakina ai te ingo o Ihowa i Hiona, me te whakamoemiti ki a ia i Hiruharama;
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
22 I te huihuinga o nga iwi, o nga kingitanga, ki te mahi ki a Ihowa.
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
23 Whakangoikoretia iho e ia toku kaha i te ara: kua torutoru i a ia oku ra.
Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
24 I mea ahau, E toku Atua, kaua ahau e tangohia i waenganui o oku ra: kei nga whakatupuranga katoa ou tau.
Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
25 Nonamata te whenua i whakaturia ai e koe, a he mahi nga rangi na ou ringa.
Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
26 Ko era e hemo atu, ko koe ia e mau tonu: ae ra, ka tawhitotia katoatia me he weweru; ka whakaputaia ketia ratou e koe ano he kakahu, a ka whakaputaia ketia.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
27 Ko koe ia, ko koe tonu, kahore hoki he mutunga o ou tau.
Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
28 Ka whai nohoanga nga tama a au pononga, ka pumau o ratou uri ki tou aroaro.
Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
