Matiu 13
1 taua ra i haere atu a Ihu i te whare, ka noho ki te taha o te moana.
Myöhemmin samana päivänä Jeesus lähti rannalle,
2 Na he rahi he hui i huihui ki a ia, a ka eke ia ki te kaipuke noho ai; i te takutai ano te hui katoa e tu ana.
ja valtava ihmisjoukko kokoontui pian hänen ympärilleen. Silloin hän meni veneeseen istumaan ja puhui sieltä rannalla kuunteleville ihmisille.
3 A he maha ana korero ki a ratou, he mea whakarite; i mea ia, Na i haere te kairui ki te rui;
Hän käytti monia vertauksia. »Maanviljelijä oli kylvämässä», Jeesus kertoi.
4 A, i a ia e rui ana, ka ngahoro etahi o nga purapura ki te taha o te ara, a, ko te rerenga mai o nga manu, kainga ake:
»Jotkut siemenet putosivat polulle, ja linnut söivät ne.
5 Ko etahi i ngahoro ki nga wahi kamaka, ki nga wahi kihai i nui te oneone: na pihi tonu ake, kahore hoki i hohonu te oneone:
Toiset putosivat kalliolle ja nousivat matalassa mullassa nopeasti oraalle.
6 A, no te whitinga o te ra, ngaua iho; a, no te mea kahore he putake, memenge noa iho:
Kuuma auringonpaiste kärvensi oraat kuitenkin pian, koska niillä ei ollut kunnon juurta.
7 Ko etahi i ngahoro ki roto ki nga tataramoa; a, no te tupunga ake o nga tataramoa, kowaowaotia ana nga purapura:
Osa siemenistä putosi ohdakkeiden sekaan. Hennot alut tukehtuivat niiden keskellä.
8 Ko etahi i ngahoro ki te oneone pai, a ka hua, no etahi kotahi rau, no etahi e ono tekau, no etahi e toru tekau.
Mutta loput siemenet putosivat hyvään maahan ja tuottivat satoa kolmekymmentä, kuusikymmentä tai jopa sata kertaa siementen määrän.
9 Ki te whai taringa tetahi hei whakarongo, kia rongo ia.
Jos teillä on korvat, niin kuunnelkaa!»
10 A ka haere nga akonga, ka mea ki a ia, He aha koe i korero whakarite tonu ai ki a ratou?
Hänen oppilaansa tulivat kysymään: »Miksi käytät aina vertauksia?»
11 Na, ka whakahoki ia ki a ratou, ka mea, No te mea kua hoatu ki a koutou te matauranga ki nga mea ngaro o te rangatiratanga o te rangi, ki a ratou ia kahore i hoatu.
Jeesus selitti, että taivaan valtakunnan salaisuuden sai paljastaa vain heille.
12 Ki te whai mea hoki tetahi, ka hoatu ano ki a ia, a ka maha atu ana: ki te kahore ia he mea a tetahi, ka tangohia i a ia ana ake.
»Sille, jolla on, annetaan lisää», Jeesus sanoi. »Hänellä on sitten yllin kyllin. Mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin vähä, mikä hänellä on.
13 Na reira enei kupu whakarite aku ki a ratou; no te mea kite rawa ratou, a kahore e kite; rongo rawa, kahore hoki e matau.
Käytän vertauksia siksi, että ihmiset eivät ymmärtäisi, vaikka kuulevat ja näkevät.
14 A ka rite i a ratou te poropititanga a Ihaia, e mea nei, Rongo noa koutou, kahore e matau; titiro noa koutou, kahore e kite:
Näin toteutuu Jesajan ennustus:’He kuuntelevat, mutta eivät ymmärrä, ja katselevat, mutta eivät näe.
15 Kua matotoru hoki te ngakau o tenei iwi, kua puhoi nga taringa ki te whakarongo, ko nga kanohi kua oti te whakamoe e ratou; kei kite o ratou kanohi, kei rongo nga taringa, a ka matau te ngakau, na ka tahuri ratou a ka whakaorangia e ahau.
Heidän sydämensä on paatunut, ja he ovat kovakorvaisia ja sokeita. He eivät haluakaan nähdä eivätkä kuulla, etteivät ymmärtäisi, mistä on kysymys, eivät kääntyisi Jumalan puoleen eivätkä tulisi minun parannettavikseni.’
16 Ka koa ia o koutou kanohi, no te mea ka kite: o koutou taringa hoki, no te mea ka rongo.
Mutta siunatut ovat teidän silmänne, sillä ne näkevät, ja korvanne, sillä ne kuulevat.
17 He pono hoki taku e mea nei ki a koutou, He tokomaha nga poropiti me nga tangata tika i hiahia kia kite i nga mea e kite nei koutou, a kahore i kite; kia rongo hoki i nga mea e rongo nei koutou, a kahore i rongo.
Monet profeetat ja pyhät ihmiset ovat odottaneet näkevänsä ja kuulevansa, mitä te olette saaneet nähdä ja kuulla, mutta heidän toiveensa ei ole toteutunut.
18 Na whakarongo ki te kupu i whakaritea ki te kairui.
Mitä minä siis tarkoitin, kun kerroin kylväjästä?
19 Ki te rongo tetahi ki te kupu o te rangatiratanga, a e kore e matau, na ka haere mai te wairua kino, ka kapo i te mea ka oti na te rui ki tona ngakau. Ko te tangata tenei i nga purapura i te taha o te ara.
Polku, jolle jotkut siemenet putosivat, kuvaa sellaisen ihmisen sydäntä, joka ei ymmärrä ilosanomaa valtakunnasta, vaikka kuulee sen. Paholainen poimii hänen sydämestään kaikki siemenet.
20 Ko te tangata ia i nga purapura i nga wahi kohatu, ko te tangata i rongo ki te kupu, a hohoro tonu te tango, hari tonu;
Kallioinen maaperä muistuttaa ihmistä, joka kuuntelee sanomaa ja hyväksyy sen ilomielin.
21 Otiia kahore ona pakiaka i roto i a ia, e mau noa ana mo te wa poto: a, no te panga o te whakapawera, o te whakatoi ranei, mo te kupu, na he tonu iho.
Juuret eivät kuitenkaan pääse kasvamaan syvälle hänen elämäänsä, ja kun hän joutuu kärsimään uskonsa tähden, hänen intonsa sammuu.
22 Ko te tangata i nga purapura i waenga tataramoa, ko te tangata tena i rongo ki te kupu; a, ko te whakaaronga ki tenei ao, me te hangaru o nga taonga, hei whakakowaowao i te kupu, a kore ake he hua. (aiōn g165)
Ohdakkeinen maa on kuin ihminen, joka kuulee sanoman, mutta on tiukasti kiinni tässä maailmassa ja haluaa vain rikastua. Hänen uskonsa ei näy hänen elämästään. (aiōn g165)
23 Ko te tangata ia i nga purapura i te oneone pai, ko te tangata e rongo ana ki te kupu, a e matau ana; a ka whai hua, ea ake, no tetahi kotahi rau, no tetahi e ono tekau, no tetahi e toru tekau.
Hyvä maaperä kuvaa sellaista ihmistä, joka kuulee sanoman, ymmärtää sen ja lähtee liikkeelle. Hän opastaa valtakuntaan kolmekymmentä, kuusikymmentä tai jopa sata muuta ihmistä.»
24 Tenei ake ano tetahi kupu whakarite i maka e ia ki a ratou, i mea ia, Ka rite te rangatiratanga o te rangi ki tetahi tangata i rui i te purapura pai ki tana mara:
Jeesus käytti myös muita vertauksia. Hän kertoi: »Taivaan valtakuntaa voidaan verrata maanviljelijään, joka kylvää peltoonsa hyvää siementä.
25 A, i nga tangata e moe ana, ka haere mai tona hoariri, ruia iho he taru kino ki waenga witi, a haere ana.
Eräänä yönä, kun hän nukkuu kaikessa rauhassa, käy hänen vihamiehensä kylvämässä vehnän sekaan viljaa muistuttavaa rikkakasvia, lustetta.
26 A, no ka pihi ake te rau, ka hua, katahi ka kitea hoki nga taru.
Siemenet itävät ja luste kasvaa siinä missä vehnäkin.
27 Na ka haere mai nga pononga a taua rangatira, ka mea ki a ia, E mara, kihai ianei koe i rui i te purapura pai ki tau mara? No hea ra ona taru?
Maanviljelijän apulaiset tulevat kertomaan hänelle:’Kylvit peltoosi valikoitua siementä, mutta nyt se on täynnä lustetta!’
28 Na ka ki atu ia ki a ratou, Na te hoariri tenei i mea. Katahi ka mea nga pononga ki a ia, E pai ranei koe kia haere matou ki te whakawhaiti i aua taru?
’Se on vihamieheni työtä’, isäntä toteaa.’Kitkemmekö sen rikkaruohon pois?’ apulaiset kysyvät.
29 A ka mea ia, Kahore; kei hutia ngatahitia te witi ina whakawhaititia nga taru.
’Jos ryhdytte kitkemään, vehnäkin kärsii’, isäntä vastaa.
30 Tukua kia tupu tahi, a taea noatia te kotinga; a i te wa o te kotinga ka mea ahau ki nga kaikokoti, Matua whakawhaiti i nga taru, ka paihere ai hei paihere kia tahuna; ko te witi ia me kohi ki toku whare witi.
’Annetaan niiden kasvaa yhdessä sadonkorjuuseen asti. Sitten minä käsken niittäjiä keräämään lusteen ja polttamaan sen. Vain vehnä korjataan aittaan.’»
31 Tenei ake ano tetahi kupu whakarite i maka e ia ki a ratou, i mea ia, He rite te rangatiratanga o te rangi ki te pua nani, i kawea e te tangata, i ruia ki tana mara:
Jeesus käytti myös tällaista vertauskuvaa: »Taivaan valtakunta on kuin pieni peltoon kylvetty sinapinsiemen.
32 He iti rawa ia i nga purapura katoa: a ka tupu, ko ia te nui rawa o nga otaota, a whakarakau ana, no ka rere mai nga manu o te rangi, ka noho ki ona manga.
Se on pienin kaikista siemenistä, mutta siitä kasvaa kaikkein suurin vihanneskasvi. Linnutkin pesivät sen oksille, kun se kasvaa puuksi.»
33 Tenei ake ano tetahi kupu whakarite i korerotia e ia ki a ratou, He rite te rangatiratanga o te rangi ki te rewena i tangohia e tetahi wahine, a whaongia ana ki roto ki nga mehua paraoa e toru, no ka rewenatia katoatia.
Jeesus kertoi edelleen: »Taivaan valtakunta on kuin taikinan juuri. Kun leipuri sekoittaa sen jauhoihin, koko taikina happanee.»
34 Ko enei mea katoa i korerotia e Ihu ki te mano, he mea whakarite; a heoi ano ana kupu ki a ratou he kupu whakarite anake:
Kun Jeesus puhui kansanjoukoille, hän käytti aina puhuessaan vähintään yhtä vertauskuvaa.
35 I rite ai ta te poropiti i korero ai, i mea ai, E puaki i toku mangai nga kupu whakarite; ka korerotia e ahau nga mea i ngaro no te timatanga ra ano o te ao.
Profeettahan oli ennustanut: »Minä puhun vertauksia. Tuon esille asioita, jotka ovat olleet salaisuuksia aikojen alusta asti.»
36 Katahi ka mahue i a Ihu te mano, ka tomo ia ki te whare: na ka haere mai ana akonga ki a ia, ka mea, Whakaaturia mai ki a matou te kupu i whakaritea ki nga taru i te mara.
Jeesus lähti sisälle, ja ihmiset jäivät ulos. Oppilaat pyysivät Jeesusta selittämään, mitä kertomus vehnäpeltoon kylvetystä lusteesta tarkoitti.
37 Na ka whakahoki ia, ka mea ki a ratou, Ko te kairui o te purapura pai ko te Tama a te tangata;
Jeesus selitti: »Minä olen maanviljelijä, joka kylvän hyvää siementä.
38 Ko te mara ko te ao; ko te purapura pai ko nga tamariki o te rangatiratanga; nga taru ko nga tamariki a te kino;
Pelto on tämä maailma ja siemenet ovat Jumalan lapsia. Rikkaruohot taas ovat paholaisen lapsia.
39 Ko te hoariri i ruia ai ko te rewera; te kotinga ko te mutunga o te ao; nga kaikokoti ko nga anahera. (aiōn g165)
Saatana on vihamies, joka kylvää lustetta vehnän sekaan. Elonkorjuu merkitsee tämän aikakauden loppua, ja niittäjät ovat enkeleitä. (aiōn g165)
40 Na e huihuia ana nga taru, e tahuna ana ki te ahi; ka pera ano i te mutunga o tenei ao. (aiōn g165)
Tämän aikakauden lopussa rikkaruohot kootaan ja poltetaan kuten kertomuksessa. (aiōn g165)
41 Ka tono te Tama a te tangata i ana anahera ki te huihui i roto i tona rangatiratanga i nga mea katoa e tutuki ai te waewae, i nga kaimahi ano i te kino;
Minä, Ihmisen Poika, lähetän enkelini kokoamaan valtakunnastani kaikki, jotka pahuudessaan viettelevät muita synteihin.
42 A ka maka e ratou ki roto ki te oumu ahi; ko te wahi tera o te tangi me te tetea o nga niho.
Heidät heitetään tuleen, jossa he joutuvat itkemään ja valittamaan.
43 Ko reira te hunga tika whiti ai me te ra i te rangatiratanga o to ratou Matua. Ki te whai taringa tetahi hei whakarongo, kia rongo ia.
Mutta Jumalan lapset loistavat Isänsä valtakunnassa kuin aurinko. Muistakaa tämä!
44 He rite ano te rangatiratanga o te rangi ki te taonga i huna ki te mara; no te kitenga a tetahi tangata, na ka huna e ia, a haere ana, he koa hoki nona, na hokona ana ana mea katoa, a hokona ana mai taua mara mana.
Taivaan valtakunta on kuin aarre, jonka mies löysi pellosta. Innoissaan hän myi koko omaisuutensa ja osti rahoilla pellon ja sen mukana aarteen.
45 He rite ano te rangatiratanga o te rangi ki te kaihokohoko, e rapu ana i nga peara papai:
Taivaan valtakunta on myös kuin arvokas helmi, jonka kauppias löysi pitkään etsittyään.
46 A, no tona kitenga i tetahi peara utu nui, haere ana, hokona ana ana mea katoa, a hokona ana mai taua peara mana.
Hän myi koko omaisuutensa ja osti tuon erityisen kauniin helmen.
47 He rite ano te rangatiratanga o te rangi ki te kupenga i tukua ki te moana, a haoa ana he ika o ia ahua, o ia ahua:
Taivaan valtakunta on myös kuin nuotta, jonka kalastaja heittää mereen. Nuottaan jää kaikenlaisia kaloja, sekä syötäviä että pois heitettäviä.
48 A, ka ki, ka kumea ki uta, a noho ana, kohikohia ana nga ika papai ki nga kete, ko nga mea kikino ia i akiritia ki waho.
Kun se on täynnä, kalastajat vetävät sen rantaan ja istuutuvat lajittelemaan saalista. Hyvät kalat kootaan astiaan, huonot heitetään pois.
49 Ka pera ano a te mutunga o te ao: ka haere nga anahera, ka wehewehe i te hunga kino i roto i te hunga tika, (aiōn g165)
Näin käy tämän aikakauden lopussa: enkelit erottelevat Jumalan omat muista. Ne, jotka eivät ole Jumalan omia, heitetään tuleen – itkun ja valituksen paikkaan. (aiōn g165)
50 A ka maka i a ratou ki roto ki te oumu ahi: ko te wahi tera o te tangi, o te tetea o nga niho.
51 Ka mea a Ihu ki a ratou, Kua matau ranei koutou ki enei mea katoa? Ka mea ratou ki a ia, Ae, e te Ariki.
Ymmärrättekö tämän?» Oppilaat sanoivat ymmärtävänsä.
52 Na ka mea ia ki a ratou, Koia te karaipi, i akona ki te rangatiratanga o te rangi, i rite ai ki tetahi rangatira whare e whakaputa mai ana i nga mea hou, i nga mea tawhito, i roto i tana toa.
Jeesus jatkoi: »Kun juutalaisten lain tuntijoista tulee minun oppilaitani, he voivat jakaa aarreaitastaan sekä uutta että vanhaa.»
53 A, ka mutu enei kupu whakarite a Ihu, ka haere atu ia i reira.
Kun Jeesus oli esittänyt nämä vertaukset, hän palasi kotikaupunkiinsa Galilean Nasaretiin ja opetti sen synagogassa. Kaikki ihmettelivät hänen viisauttaan ja ihme tekojaan.
54 A, ka tae ki tona kainga tupu, ka ako i a ratou i roto i to ratou whare karakia, a miharo noa ratou, ka mea, No hea enei whakaaro nui me nga merekara a tenei tangata?
55 Ehara ianei tenei i te tama a te kamura? He teka ianei ko Meri te ingoa o tona whaea? Ko Hemi hoki ratou ko Hohepa, ko Haimona, ko Hura, ona teina?
Ihmiset ajattelivat: »Miten tämä on mahdollista? Hänhän on vain rakennusmiehen poika. Me tunnemme hänen äitinsä Marian ja veljensä Jaakobin, Joosefin, Simonin ja Juudaksen.
56 Me ona tuahine, kahore ianei ratou katoa i a tatou nei? No hea ra enei mea katoa a tenei tangata?
Hänen sisarensakin asuvat kaikki täällä. Miten hän voi olla noin ihmeellinen?»
57 Heoi ka he ratou ki a ia. Otira ka mea a Ihu ki a ratou, Kei tona kainga, kei tona whare anake te poropiti hapa ai i te honore.
Ja nasaretilaiset suuttuivat häneen. Jeesus totesi: »Profeettaa kuunnellaan kaikkialla muualla paitsi hänen kotipaikkakunnallaan ja kotonaan.»
58 A kihai i maha nga merekara i meatia e ia ki reira, i to ratou whakaponokore hoki.
Koska he eivät uskoneet häneen, hän ei voinut tehdä Nasaretissa montakaan ihmettä.
