Hopa 3
1 I muri i tenei ka puaki te mangai o Hopa, a ka kanga e ia tona ra.
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 Na ka oho a Hopa, ka mea,
Job lausui ja sanoi:
3 Kia ngaro te ra i whanau ai ahau, te po i korerotia ai, He tamaroa kei roto i te kopu.
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 Waiho taua ra mo te pouri; kaua e tirohia iho e te Atua i runga; kaua hoki e whitingia e te marama.
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Kia poke ia i te pouri, i te atarangi hoki o te mate; kia tauria iho e te kapua; kia whakawehia ano hoki e te whakapouritanga o te ra.
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 Na ko taua po, kia mau pu i te pouri kerekere: kei honoa ki nga ra o te tau; kei huihuia atu ina taua nga marama.
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 Nana, kia mokemoke taua po, kaua te reo koa e uru ki roto.
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 Kia kanga hoki e te hunga kanga i te ra, e te hunga mohio ki te whakaara rewiatana.
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Kia pouri nga whetu o tona kakarauritanga; kia tatari ki te marama, a kahore noa iho; kei kite hoki i te takiritanga ata.
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 Mona kihai i tutaki i nga tatau o te kopu o toku whaea, kihai i huna i te mauiui kei kitea e ahau.
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 He aha ahau te mate ai i te kopu? He aha te hemo ai i toku putanga mai i te kopu?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 He aha i rite wawe ai nga turi moku, me nga u hei ngote maku?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 Me i pena, kua ata takoto ahau, te ai he whakaohooho, moe ana ahau: katahi ahau ka whai okiokinga,
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 I roto i nga kingi, i nga kaiwhakatakoto whakaaro o te whenua i hanga nei i nga wahi mokemoke mo ratou,
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 I roto ranei i nga rangatira whai koura, o ratou nei whare ki tonu i te hiriwa:
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 Kua kahore noa iho ranei, kua pera me te materoto e ngaro nei, me nga kohungahunga kahore nei e kite i te marama.
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 Mutu ake i reira te whakararuraru a te hunga kino; okioki ana i reira te hunga kua mauiui nga uaua.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 Ata noho ana nga herehere i reira, te rongo i te reo o te kaitukino.
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 Kei reira te iti, te rahi, kahore hoki he rangatira o te pononga.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 He aha te marama i homai ai ki te tangata kei roto nei i te mate? te ora ki te tangata kua kawa te wairua?
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 E koingo nei ki te mate, heoi kahore noa iho; e keri ana kia taea ia, nui atu i te keri i nga taonga huna.
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 Hari pu ratou, koa ana, ina kitea te urupa.
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 He aha ano te marama i homai ai ki te tangata kua huna nei tona ara, kua oti nei te tutakitaki mai e te Atua?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 Kiano hoki ahau i kai, kua tae mai taku mapu: ano he wai oku hamama e ringihia ana.
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 No te mea kua tae mai ki ahau te mea whakawehi e wehi nei ahau; ko taku e pawera nei kua pa ki ahau.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 Kahore oku humarie, kahore oku ata noho, ehara i te mea e okioki ana; na kua puta te raruraru.
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
