< Heremaia 46 >

1 Ko te kupu a Ihowa i puta mai ki a Heremaia poropiti mo nga iwi:
Herran sana, joka tuli profeetta Jeremialle pakanakansoja vastaan.
2 Mo Ihipa: mo te ope a Parao Neko kingi o Ihipa, mo tera i te awa, i Uparati, i Karakemihi, i patua ra e Nepukareha kingi o Papurona i te wha o nga tau o Iehoiakimi tama a Hohia kingi o Hura.
Egyptiä vastaan: Farao Nekon, Egyptin kuninkaan, sotajoukkoa vastaan, joka oli Eufrat-virran rannalla Karkemiissa ja jonka Nebukadressar, Baabelin kuningas, voitti Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä hallitusvuotena.
3 Whakapaia te whakangungu rakau me te puapua, whakatata ki te whawhai.
"Varustakaa pienet ja suuret kilvet, käykää tänne taisteluun.
4 Whakanohoia nga hoiho, e eke, e nga kaieke hoiho, a tu atu me o koutou potae; whakakanapatia nga tao, kakahuria nga pukupuku.
Valjastakaa hevoset, nouskaa ratsujen selkään, käykää esiin kypärit päässä. Kiilloittakaa keihäät, pukekaa yllenne rintahaarniskat.
5 He aha ahau i kite ai i tenei? kei te powera ratou, kua hoki ki muri; kua whati noa atu, kihai hoki i titiro whakamuri: kei nga taha katoa te wehi, e ai ta Ihowa.
Miksi minä näen heidän peljästyvän, peräytyvän? Heidän sankarinsa sortuvat. He syöksyvät pakoon eivätkä käänny; kauhistus on kaikkialla, sanoo Herra.
6 Kaua te tangata tere e rere atu, kaua hoki te marohirohi e mawhiti; kei te raki, kei te awa, kei Uparati, kua tutuki o ratou waewae, kua hinga.
Ei pääse nopea pakoon, ei sankari pelastu; pohjan puolella, Eufrat-virran vierellä he kompastuvat ja kaatuvat.
7 Ko wai tenei e puhake ake nei me te mea ko te Naera, e tutu nei ona wai me te mea ko nga awa?
Kuka on tuo, joka nousee niinkuin Niilivirta, jonka vedet vyöryvät kuin virrat?
8 I puhake mai a Ihipa ano ko te Naera, i tutu ona wai ano ko nga awa: a ka mea ia, Ka puhake atu ahau, a ka taupokina te whenua; ka ngaro i ahau te pa me ona tangata.
Egypti nousee niinkuin Niilivirta, sen vedet vyöryvät kuin virrat; se sanoo: 'Minä nousen ja peitän maan, hävitän kaupungin ja siinä asuvaiset'.
9 Haere atu, e nga hoiho; e ngana, e nga hariata; tukua atu nga marohirohi; a Kuhu, a Putu, e rahurahu nei i te whakangungu rakau; nga Rurimi, e rahurahu nei, e whakapiko nei i te kopere.
Hyökätkää, hevoset, ajakaa hurjasti, vaunut! Lähtekööt liikkeelle sankarit, etiopialaiset ja puutilaiset, kilven käyttäjät, ja luudilaiset, jousen käyttäjät, jousen jännittäjät!
10 Ko taua ra hoki he ra na te Ariki, na Ihowa o nga mano, he ra rapu utu, e whai utu ai ia i ona hoariri; a ka horomi te hoari, a ka makona, ka inu hoki, ki rawa i o ratou toto; no te mea he patunga tapu ta te Ariki, ta Ihowa o nga mano i te whenu a ki te raki, i te taha o te awa o Uparati.
Tämä päivä on Herran, Herran Sebaotin, päivä, koston päivä, jona hän kostaa vihollisillensa; miekka syö ja tulee kylläiseksi, juopuu heidän verestänsä, kun Herralla, Herralla Sebaotilla, on uhriteurastus pohjoisessa maassa, Eufrat-virran varrella.
11 Haere ki runga, ki Kireara, e te tamahine wahine a Ihipa, ka tiki he pama; ka maumau tau mahi i nga rongoa maha; kahore he ora mou.
Mene Gileadiin, hae balsamia, sinä neitsyt, tytär Egypti-turhaan sinä paljon lääkkeitä hankit: ei kasva haavasi umpeen.
12 Kua rongo nga iwi ki tou whakama, kua paku tau karanga ki nga whenua: kua tutuki nei hoki te waewae o te marohirohi ki te marohirohi, kua hinga ngatahi tautokorua.
Kansat kuulevat sinun häpeäsi, ja sinun valitushuutosi täyttää maan, sillä sankari kompastuu sankariin, yhdessä he kaatuvat molemmat."
13 Ko te kupu i korerotia e Ihowa ki a Heremaia poropiti, tera ka haere mai a Nepukareha kingi o Papurona ki te patu i Ihipa.
Tämä on se sana, jonka Herra puhui profeetta Jeremialle, ilmoittaen Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, tulevan lyömään Egyptin maata.
14 Kauwhautia e koutou ki Ihipa, panuitia ki Mikitoro, panuitia ki Nopo, ki Tahapanehe, mea atu, E tu, kia tumatohi; kua kai hoki te hoari i tetahi taha ou, i tetahi taha.
"Julistakaa Egyptissä ja kuuluttakaa Migdolissa, kuuluttakaa Noofissa ja Tahpanheessa, ja sanokaa: 'Astu esiin, ole valmis, sillä miekka syö sinun ympärilläsi'.
15 He aha ou maia i tahia atu ai? kihai ratou i tu, na Ihowa hoki ratou i a atu.
Miksi ovat sinun urhosi maahan syöstyt? He eivät pysyneet pystyssä, sillä Herra heidät nujersi.
16 He tini nga mea nana i tukoki ai, ae ra, i hinga ratou tetahi ki runga ki tetahi: i mea ano, Whakatika, tatou ka haere ki to tatou nei iwi, ki te whenua i whanau ai tatou, i te hoari tukino.
Hän saattoi monet kompastumaan, ja he kaatuivat toinen toisensa päälle ja sanoivat: 'Nouse! Palatkaamme kansamme luo ja synnyinmaahamme hävittäjän miekkaa pakoon.'
17 I karanga ratou i reira, He turituri kau a Parao kingi o Ihipa; kua tukua e ia kia pahemo te wa i whakaritea.
Siellä huudetaan: 'Farao, Egyptin kuningas, on hukassa! Hän on lyönyt laimin aikansa.'
18 E ora ana ahau, e ai ta te Kingi, ko Ihowa o nga mano nei tona ingoa, kei Taporo i roto i nga maunga, kei Karamere hoki i te moana he rite mo tona haerenga mai.
Niin totta kuin minä elän, sanoo kuningas-Herra Sebaot on hänen nimensä: hän tulee, hän joka on kuin Taabor vuorten joukossa, kuin merestä ylenevä Karmel.
19 E koe, e te tamahine, e noho nei i Ihipa, mahia nga mea mou mo te whakaraunga: no te mea ka ururuatia a Nopo, ka wera, te ai te tangata hei noho.
Tee itsellesi matkavarusteet, sinä valtiatar, tytär Egypti; sillä Noof tulee autioksi, hävitetään asujattomaksi.
20 He kuao kau ataahua rawa a Ihipa; otiia kua tae mai te whakangaro i te raki, tenei kua tae mai.
Kaunis hieho on Egypti. Paarma tulee, tulee pohjoisesta!
21 Ko ana tangata hoki i utu ai, rite tonu i roto i a ia ki te kuao whangai; kua tahuri atu ano hoki ratou, kua oma ngatahi atu, kihai hoki i tu; no te mea kua tae mai te ra o to ratou aitua ki a ratou, te wa e whiua ai.
Palkkasoturitkin, jotka sillä on keskellänsä, nuo syöttövasikkain kaltaiset, nekin kääntyvät pakoon kaikki tyynni: he eivät kestä; sillä heidän hätänsä päivä on tullut heidän päällensä, heidän rangaistuksensa aika.
22 Ko tona reo ka rite te puaki ki to te nakahi; no te mea he taua ta ratou ina haere, ka haere mai ratou ki a ia me nga toki, ka rite ki nga kaitapahi rakau.
Se sähisee kuin käärme mennessänsä, sillä ne tulevat sotavoimilla ja käyvät sen kimppuun kirveillä, niinkuin puiden hakkaajat.
23 Ka tuaina e ratou tona ngahere, e ai ta Ihowa, ahakoa e kore tona mutunga e taea te rapu; he tini ke hoki ratou i te mawhitiwhiti, e kore e taea te tatau.
He kaatavat siltä metsän, sanoo Herra, tuon määrättömän suuren, sillä heitä on enemmän kuin heinäsirkkoja, he ovat lukemattomat.
24 Ka whakama te tamahine a Ihipa; ka tukua ia ki te ringa o te iwi ki te raki.
Häpeään joutuu tytär Egypti, hänet annetaan pohjoisen kansan käsiin.
25 E mea ana a Ihowa o nga mano, te Atua o Iharaira: Nana, ka whiua e ahau a Amono o No, a Parao, a Ihipa hoki, me o reira atua, me o reira kingi; a Parao rawa, ratou ko te hunga e whakawhirinaki ana ki a ia:
Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo: Katso, minä rankaisen Aamonia, joka on Noossa, niin myös faraota ja Egyptiä, sen jumalia ja sen kuninkaita, sekä faraota että niitä, jotka häneen turvaavat.
26 Ka tukua hoki ratou e ahau ki te ringa o te hunga e whai ana kia whakamatea ratou, ki te ringa ano o Nepukareha kingi o Papurona, ki te ringa o ana tangata: a muri iho ka nohoia, ka pera me nga ra o mua, e ai ta Ihowa.
Ja minä annan heidät niiden käsiin, jotka etsivät heidän henkeänsä, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin ja hänen palvelijainsa käsiin. Mutta sen jälkeen siellä asutaan niinkuin muinaisina aikoina, sanoo Herra.
27 Ko koe ia, kaua e wehi, e taku pononga, e Hakopa, kaua e pawera, e Iharaira: no te mea, nana, maku koe e whakaora i tawhiti, ou uri hoki i te whenua i whakaraua ai ratou; a ka hoki mai a Hakopa, ka ata noho, ka whai tanga manawa, te ai he kaiwha kawehi mona.
Mutta sinä, minun palvelijani Jaakob, älä pelkää, älä säiky, Israel. Sillä katso, minä pelastan sinut kaukaisesta maasta, sinun jälkeläisesi heidän vankeutensa maasta. Ja Jaakob on palajava, elävä rauhassa ja turvassa, kenenkään peljättämättä.
28 Kaua koe e wehi, e taku pononga, e Hakopa, e ai ta Ihowa; kei a koe nei hoki ahau: ka poto rawa hoki i ahau nga iwi katoa kua peia nei koe e ahau ki reira, otiia e kore koe e poto rawa i ahau; engari ka pakia koe e ahau, he mea whakarite marie, e kore ia koe e tukua kia kore e whiua.
Sinä, minun palvelijani Jaakob, älä pelkää, sanoo Herra, sillä minä olen sinun kanssasi. Minä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan minä olen sinut karkoittanut; mutta sinusta minä en loppua tee: minä kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta minä en sinua jätä."

< Heremaia 46 >