Rota 4
1 Ie amy zay, nionjom-ban-dalambey mb’eo t’i Boaze le niambesatse vaho inge niary eo i longo-mpijebañe nisaontsie’ i Boazey, le hoe re tama’e, O, koahe! miviha, miambesara etoa. Aa le nivike mb’eo re niambesatse.
Ja Boas meni porttiin ja istui siellä; ja katso, perillinen kävi ohise, ja Boas puhutteli häntä, sanoen: palaja tänne ja istu viereeni, ole kukas olet. Niin hän palasi ja istui.
2 Nedre’e amy zao ty androanavy folo’ i rovay vaho natao’e ty hoe: Miambesara atoy. Le niambesatse iereo.
Ja hän otti kymmenen miestä kaupungin vanhimmista, sanoen heille: istukaat tähän; ja he istuivat.
3 Le hoe re amy longo-mpijebañey: Fa nivotrak’ atoy t’i Noomie boak’an-tane-Moabe añe, le fa haleta’e ty tane’ i Elimeleke rahalahin-tikañey,
Niin sanoi hän perilliselle: sitä maan kappaletta, joka oli meidän veljellämme EliMelekillä, kaupitsee Noomi, joka on tullut Moabilaisten maalta.
4 le nataoko ho soa ty hampiboahako ama’o, ami’ ty hoe; Kalò añatrefa’ o miambesatse etoañeo aolo’ o androanavi’ ondatikoo. Aa naho ho jebañe’o le jebaño; fa naho tsy hijebañañe le saontsio, ho fantako; fa tsy eo ty hijebañe aze naho tsy ihe; le izaho ty manonjohy. Le hoe re: Ho jebañeko.
Sentähden ajattelin minä sen sinulle ilmoittaa ja sanoa: jos tahdot sen todella periä, niin lunasta se tässä kaupungin asuvaisten ja kansani vanhimpain edessä; vaan jollet sinä sitä tahdo periä, niin sano minulle, että minä sen tietäisin; sillä ei ole yhtään muuta perillistä kuin sinä ja minä sinun jälkees. Hän sanoi: minä perin.
5 Aa hoe t’i Boaze: Amy andro ivilia’o am-pità’ i Noomie i taney, tsy ho nikaloe’o ka hao t’i Rote nte Moabe, vali’ i nihomakey, hampitroara’o amy lova’ey ty tahina’ i nivilasiy?
Niin vastasi Boas: jona päivänä sinä Noomin kädestä lunastat pellon, niin ota Ruut Moabilainen, vainajan emäntä, herättääkses kuolleelle nimeä hänen perinnössänsä.
6 Aa hoe i longo-mpijebañey, Tsy lefeko ty hijebañe aze ho ahiko, tsy mone hampiantoeko ty lovako; aa le rambeso ty zom-pijebañañe; fa tsy meteko ty hijebañe aze.
Niin sanoi perillinen: en minä taida periä sitä, etten minä hukuttaisi omaa perimistäni: peri sinä se mitä minun tulisi periä; sillä en minä taida sitä periä.
7 Zao ty nililitse taolo e Israele ao t’ie nanao fijebañañe ndra fanakaloañe, hañatò ze he’e: Afaha’ t’indaty ty hana’e vaho atolo’e am’ondatio; izay ty fitaliliañe e Israele ao.
Ja muinen oli Israelissa lunastamisessa ja perimisessä vahvistukseksi kaikkiin asioihin, että mies riisui kenkänsä ja antoi lähimmäisellensä: ja se oli todistus Israelissa.
8 Aa ie nanao ty hoe amy Boaze i longo-mpijebañey: Vilio ho azo, le nafaha’e i hana’ey.
Niin perillinen sanoi Boakselle: lunasta sinä se; ja riisui kengän jalastansa.
9 Le hoe ty enta’ i Boaze amo androanavio: Valolombeloñe nahareo androany te viniliko am-pità’ i Noomie ze a i Elimeleke iaby naho ze hene vara’ i Kiliona naho i Malone,
Boas anoi vanhimmille ja kaikelle kansalle: te olette tänäpäivänä todistajani, että minä olen lunastanut Noomilta kaikki mitä EliMelekin, Kiljonin ja Mahlonin oli,
10 mbore fa mandrambe i Rote nte Moabe, vali’ i Maklone, ho valiko hampitroarako an-dova’e ty tahina’ i nihomakey, tsy havitsok’ amo rahalahi’eo, ndra an-dalambey i toe’ey ty tahina’ i nihomakey. Valolombeloñe nahareo henane zao.
Ja myös Ruutin Moabilaisen, Mahlonin lesken, olen ottanut emännäkseni, herättääkseni kuolleelle nimeä hänen perimisessänsä, ja ettei kuolleen nimi hukkuisi veljeinsä seasta ja hänen siastansa portissa; sen päälle olette te tänäpäivänä todistajat.
11 Aa le songa nanao ty hoe o androanavy naho ondaty an-dalambeio, Eka, valolombeloñe zahay. Ehe te hampanahafe’ Iehovà amy Rakele naho i Leàe i rakemba niheo añ’anjomba’oy, i roe nandranjy ty anjomba’ Israele rey; hanarànake e Efratà irehe vaho hanan-tahinañe e Betlekheme ao;
Niin kansa ja vanhimmat, jotka portissa olivat, sanoivat: me olemme todistajat. Herra tehköön vaimolle, joka sinun huoneeses tulee, niinkuin Rakelille ja niinkuin Lealle, jotka molemmat Israelin huoneen rakensivat, ja enentyköön voimas Ephratassa, ja tullos kuuluisaksi Betlehemissä!
12 le ee te ho hambañe amy anjomba’ i Peretse nasama’ i Tamare ho a Iehodày, i tiry hatolo’ Iehovà azo añamy rakemba tora’eiy.
Ja sinun huonees olkoon niinkuin Peretsen huone, jonka Tamar synnytti Juudalle, siitä siemenestä, jonka Herra sinulle antaa tästä nuoresta vaimosta!
13 Aa le nengae’ i Boaze t’i Rote, ie ty tañ’anjomba’e; aa ie nimoak’ ama’e le nampiareñe’ Iehovà vaho nahatoly ana-dahy.
Niin Boas otti Ruutin emännäksensä, ja hän meni hänen tykönsä; ja Herra antoi hänen tulla hedelmälliseksi, ja hän synnytti pojan.
14 Le hoe o rakembao amy Noomie: Andriañeñe t’Iehovà, te tsy nifarie’e tsy ho amam-pijeban-drehe, lonike te ho arofoanañe e Israele ao ty tahina’e.
Niin vaimot sanoivat Noomille: kiitetty olkoon Herra, joka ei sallinut sinulta puuttua perillistä tähän aikaan, että hänen nimensä pysyis Israelissa.
15 T’ie ho fampisotrafen-kavelo’o, hameloñe ty haantera’o; fa toe lombolombo’ ty ana-dahy fito i vinanto’o mikoko azo nisamak’ azey.
Hän on virvoittava sinua ja holhoova sinun vanhuuttas; sillä sinun miniäs, joka sinua rakastaa, on hänen synnyttänyt; hän itse on sinulle parempi kuin seitsemän poikaa.
16 Aa le rinambe’ i Noomie i anak’ ajajay naho notroñe’e añ’araña’e eo, vaho ie ty nimpampinono aze.
Ja Noomi otti lapsen, pani helmaansa ja kasvatti sen.
17 Le o rakemba rañe’eo ro nañomey aze ty añara’e, ami’ty hoe: Nahatoly ana-dahy t’i Noomie; le natao’ iereo Ovede; ie ty rae’ Iisaý, rae’ i Davide.
Mutta hänen kylänsä vaimot antoivat hänelle nimen ja sanoivat: Noomille on poika syntynyt; ja kutsuivat hänen nimensä Obed: tämä on Davidin isän Isain isä.
18 Zao o tarira’ i Pèretseo; nisamake i Ketsrone t’i Pèretse;
Tämä on Peretsin sukukunta: Perets siitti Hetsronin.
19 le nisamake i Rame t’i Ketsrone; le nisamake i Aminadabe t’Rame;
Ja Hetsron siitti Raamin: Raam siitti Amminadabin.
20 le nisamake i Naksone t’i Aminadabe, naho nisamake i Salmà t’i Naksone
Amminadab siitti Nahessonin: Nahesson siitti Salmon.
21 le nisamake i Boaze t’i Salmà; vaho nisamake i Ovede t’i Boaze,
Salmo siitti Boaksen: Boas siitti Obedin.
22 le nisamake Iisaý t’i Ovede, le nisamahe’ Iisaý t’i Davide.
Obed siitti Isain, ja Isai siitti Davidin.
