Salamo 89
1 Ho saboeko nainai’e ty fiferenaiña’ Iehovà, hampahafohineko am-bava ze hene tariratse mifandimbe ty figahiña’o.
Etanin sen Esrahilaisen opetus. Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,
2 Fa hoe iraho: mioreñe nainai’e ty fiferenaiñañe, najado’o andindiñe ao ty figahiña’o.
Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.
3 Nanoeko fañina amy jinobokoy, nifanta amy Davide mpitorokoy:
Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:
4 Hajadoko pak’añ’afeafe’e o tarira’oo, naho hatroako amo hene tariratseo ty fiambesam-panjakà’o. Selà
Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, (Sela)
5 Ho rengè’ o likerañeo o halatsà’oo ry Iehovà, naho ty figahiña’o am-pivori’ o noro’oo.
Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.
6 Fa ia an-dikerañe ao ty mañirinkiriñe am’ Iehovà? Ia amo ana’ o manjofakeo ty hambakambañe am’ Iehovà?
Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?
7 I Andrianañahare añeveña’ ty fivori’ o noro’eo; hene ilatsa’ o miariseho’ azeo.
Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.
8 Ry Iehovà Andrianañahare’ i Màroy, ia ty mañirinkiriñe azo? Ry Ià maozatseo, ohoñe’ty figahiña’o.
Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.
9 Fehe’o ty fitroña’ o riakeo, ie mitroatse o alo’eo le ampipendreñe’o.
Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.
10 Dinemodemo’o ty Rahabe manahake o vinonoo; binaibaim-pitàn-kaozara’o o rafelahi’oo.
Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.
11 Azo o likerañeo, Azo ka ty tane toy; ty voatse toy naho ty halifora’e. Ihe ro nañoreñe iareo.
Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.
12 Ty avaratse naho ty atimo, songa nitsenè’o; rebehe’ i Tabore naho i Kermone ty tahina’o.
Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.
13 Maozatse ty sira’o, fatratse ty fità’o, mionjoñe ty fitàn-kavana’o.
Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.
14 Ty havañonañe naho ty hatò ro fioreñam-piambesa’o; iatrefa’ ty fiferenaiñañe naho ty havantañañe.
Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.
15 Haha t’ondaty mahafohiñe i fipoñafam-peoy, Hañavelo ami’ty fireandrean- dahara’o iereo, ry Iehovà;
Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.
16 I tahina’oy ty hitreña’ iareo lomoñandro, ie onjoñe’ ty havantaña’o.
Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.
17 Ihe ro enge’ ty haozara’iareo, mañonjoñe ty tsifa’ay ty fañosiha’o.
Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.
18 A i Iehovà ty fikalan-defo’ay, a i Masi’ Israeley ty Mpanjaka’ay
Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.
19 Teo ty nitsarae’o añ’aroñaroñe amo noro’oo, ty hoe: fa nìmbaeko i fanalolahiy; fa nonjoneko ty jinoboñe am’ ondatio,
Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.
20 nitreako t’i Davide mpitoroko; i norizako amy soliko miavakeiy.
Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni.
21 Ho gañe ama’e ty tañako, hampaozatse aze ka ty sirako
Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.
22 Tsy hamañahy aze o rafelahio, tsy hampilovilovy aze i anan-karatiañey.
Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.
23 Ho demoheko añatrefa’e o rafelahi’eo, vaho ho zevoñeko o malaiñ’azeo.
Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.
24 Ho ama’e ty figahiñako naho ty fiferenaiñako, ty añarako ro fañonjonañe ty tsifa’e.
Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.
25 Hasampeko amy riakey ka ty fità’e, naho ty fitàn-kavana’e amo sakao.
Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.
26 Ho kanjie’e ami’ty hoe: Ihe ro Raeko, Andrianañahareko, vaho ty lamilamim-pandrombahañe ahiko.
Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.
27 Hanoeko tañoloñoloñako re ho talèm-panjaka’ ty tane toy.
Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.
28 Hambenako ami’ty fiferenaiñako nainai’e, le hijadoñe ama’e ty fañinako.
Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.
29 Haoreko tsy ho modo nainai’e o tarira’eo, ho mira amo andron-dikerañeo ty fiambesa’e.
Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.
30 Aa naho zehare’ o ana’eo i Entakoy naho tsy mañavelo amo fepèkoo,
Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,
31 naho lilare’ iareo o fañèkoo, vaho tsy mitañ’ o fandiliakoo,
Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;
32 Le ho tiliheko an-kobaiñe ty fiolà’ iareo, naho am-pòfoke o tahi’ iereoo.
Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.
33 Fe tsy hasintako ama’e ty fiferenaiñako, vaho tsy hivalik’ ami’ty figahiñako.
Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.
34 Tsy ho tivaeko i fañinakoy, ndra hañova ze naakan-tsoñiko.
En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.
35 Teo ty nifantàko ami’ty hamasiñako, —zaho tsy handañitse amy Davide—
Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.
36 Tsy ho modo nainai’e i tiri’ey, vaho manahake i masoandro aolokoy i fiambesa’ey;
Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.
37 hioreñe nainai’e re manahake i volañey, vaho higahiñe manahake i valolombelon-dikerañey. Selà
Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, (Sela)
38 Fe sinoi’o añe iraho, nifarieñe, niviñera’o i noriza’oy.
Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.
39 Novohe’o ty fañina’o amy mpitoro’oy; nitivae’o an-debok’ao ty sabakan-enge’e.
Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.
40 Fonga tinorotosi’o o kijoli’eo narotsa’o iaby o rova’eo.
Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.
41 Ikopaha’ ze hene miary eo; Andrabioña’ o mifankarine ama’eo.
Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.
42 Naonjo’o ty tañan-kavana’ o malaiñe azeo; nampirebehe’o o rafelahi’e iabio;
Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.
43 Mbore nafote’o i lelam-pibara’ey le tsy ampijohañe’o an-kotakotak’ ao.
Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,
44 Najihe’o ty enge’e, naho navokovoko’o an-tane eo i fiambesa’ey.
Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.
45 Nitomore’o o andron-katora’eo, kinolopo’o hasalaran-dre. Selà
Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, (Sela)
46 Pak’ombia ry Iehovà? Hietake nainai’e v’iheo? Sikala ombia ty hiforoforoa’ ty fifombo’o hoe afo?
Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?
47 Tiahio ty habori’ o androkoo, akore ty hakoahañe nitsenè’o ze kila ana’ ondaty!
Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?
48 Ia t’indaty veloñe tsy ho liàn-kavilasy, ho haha’e ami’ty haozara’ i kiboriy hao ty fiai’e? Selà (Sheol h7585)
Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? (Sela) (Sheol h7585)
49 Aia o fiferenaiña’o haehaeo, ry Talè, ze nifantà’o amy Davide ami’ty figahiña’o?
Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?
50 Tiahio ry Talè, ty fañivañivañe i mpitoro’oy, ie otroñeko añ’arañako ondaty maroo,
Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,
51 ie kinizakiza’ o rafelahi’oo, ry Iehovà, ie ninjè’ iareo o lia’ i noriza’oio;
Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.
52 Andriañeñe nainai’e t’Iehovà. Ie izay, naho Amena.
Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!
