Salamo 37

1 Ko embetse amo tsivokatseo, vaho ko tsikirihe’o o mpanao ratio,

Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.

2 F’ie hiforejeje aniany hoe ahetse, vaho hiheatse hoe rongo-maindoñe.

Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.

3 Miatoa am’ Iehovà, le anò ty soa; imoneño i taney vaho rañeto ty figahiñañe.

Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.

4 Mifalea am’ Iehovà; le hatolo’e azo ty fisalalàn’ arofo’o.

Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.

5 Ampiatò am’ Iehovà ty fombà’o, Atokiso, vaho ie ty hitoloñe.

Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.

6 Le hampionjone’e hoe hazavàñe ty havantaña’o, vaho hoe an-tsipinde-mena ty havañona’o.

Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.

7 Manintsiña am’ Iehovà naho mahaliñisa; ko ihobira’o ty miraorao an-tsata’e, t’indaty mitoloñ’ am-pikitrohan-dratio.

Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.

8 Fario o habosehañeo, naho apoho ty fombo; ko embetse kera hañosi-karatiañe.

Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.

9 Toe haitoañe o tsy vokatseo, fa handova i taney ze mitamà Iehovà.

Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.

10 Aniany le tsy ho eo i lo-tserekey, ho tsoehe’o i akiba’ey f’ie tsy ho trea.

Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.

11 Toe handova i Taney o tretram-poo, hifale am-piraoraoañe vokatse.

Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.

12 Kililie’ i lo-tsereke ty vantañe, vaho ampikodrita’e nife.

Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.

13 Iankahafa’ i Talè, fa arofoana’e te an-­titotse ty andro’e.

Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

14 Fa napontsoa’ o tsivokatseo ty fibara, vaho nampibitsoke fale hametsaha’e ambane o rarakeo naho o misotrio, hañohofa’e loza amo an-dala mahitio.

Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.

15 Hitrofaha’ i fibaray ty tro’ iareo, vaho ho pekañeñe ty fale’ iareo.

Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.

16 Hamake ty ­kedekedek’ anaña’ ty vantañe ta ty havokara’ o tsivokatse maroo.

Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.

17 Toe ho pozaheñe ty sira’ o lo-tserekeo, fe tohaña’ Iehovà o vañoñeo.

Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.

18 Arofoana’ Iehovà ty andro’ o vantañeo, tsy ho modo kitro añ’afe’e ty lova’iareo;

Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.

19 Tsy ho salatse an-tsan-karatiañe; le ho anjañe an-tsam-paosa.

Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.

20 Hikoromake o tsy vokatseo, le hanahake ty safon’ añondry o rafelahi’ Iehovào, ie himosaoñe an-katòeñe, toe himiañe.

Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.

21 Misongo i tsivokatsey fe tsy mañavake; matarike i vantañey vaho mañomey.

Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.

22 Toe handova i taney o tahie’eo, fe haitoañe añe o afà’eo.

Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.

23 Ampijadoña’ Iehovà ty lia’ ondaty, ie no’e i lala’ey.

Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.

24 Ndra t’ie mikorovoke tsy hidaboñe, fa tohaña’ Iehovà am-pitàñe.

Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.

25 Nitora’e iraho, fa antetse henaneo, mboe liako tsy nahatrea te naforintseñe o vañoñeo, te nangata-kaneñe o keleia’eo.

Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

26 Matarike lomoñandro re naho mampisongo, vaho vokatse o tiri’eo.

Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.

27 Ihankaño ty raty, le anò ty soa, vaho himoneñe kitro añ’afe’e.

Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.

28 Tea’ Iehovà ty hatò, le tsy ho farie’e o mpañorike i Ha’eio; soa-fipalitse nainai’e iereo; fe haitoañe ty tiri’ o lo-tserekeo.

Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.

29 Handova i taney o vañoñeo, vaho himoneñe nainai’e.

Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.

30 Mañaka-kihitse ty falie’ o vantañeo, manao saontsi-to i famele’ey.

Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.

31 Añ’arofo’e ao ty Hàn’Añahare’e, tsy midorasitse o fandia’eo.

Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

32 Tampone’ ty tsivokatse ty vantañe, mipay hañè-doza ama’e.

Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;

33 Fe tsy hapo’ Iehovà an-taña’e ao, vaho tsy hado’e hafàtse an-jaka.

Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.

34 Itamao t’Iehovà, naho ambeno i lala’ey, le honjone’e handova i taney, vaho ho isa’o ty fañitoañe o tsivokatseo.

Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.

35 Fa nitreako ty lahiaga, tsivoatsolo, nandrevake hoe hatae maindoñe an-tane’e ao;

Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.

36 Fe nihelañe añe, le heheke, tsy eo; pinaiko fa tsy nahatrea.

Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.

37 Henteo ty vañoñe, hehe i vantañey, ho soa-figadoñe ty mifampilongo.

Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;

38 Fe hatrao-­karotsake o mpandilatseo vaho ho tomereñe ty figadoña’ ty lo-tsereke.

Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.

39 Boak’ am’ Iehovà ty fandrombahañe o vañoñeo, Ie ty fitsoloha’ iareo an-tsàm-poheke.

Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.

40 Imbàe’ Iehovà naho votsore’e; haha’e amo ­tsivokatseo vaho rombahe’e, amy te Ie ty fipalira’ iareo.

Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.