Salamo 122

1 Nandia-taroba iraho, te nanoa’ iereo ty hoe: Antao hiheo mb’añ’anjomba’ Iehovà.

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

2 Fa mijohañe amo lalam-bei’oo ty fandia’ay, ry Ierosalaime!

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

3 Hehe t’Ierosalaime, rova niranjieñe soa-fifamatotse.

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

4 Ie ty ionjona’ o rofòkoo, o rofòko’ Ià-o, ty amy nitaroñañe am’ Israeley, hañandriaña’iareo ty tahina’ Iehovà.

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

5 Ao ty nampitroarañe fiambesam-pizakàñe, o fiambesa’ i tarira’ i Davideio.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

6 Mihalalia fañanintsiñe am’Ierosalaime: hiraorao o mikoko Azoo.

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

7 Fañanintsiñe ty ho an-kijoli’o ao, naho fierañerañañe amo anjomba’o mitiotiotseo.

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

8 O longokoo naho o rañekoo, le hataoko ty hoe: Fañanintsiñe ama’o.

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

9 I anjomba’ Iehovà Andrianañaharentikañey, ho paiako ty hampibodobodo azo.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.