Salamo 121

1 Andrandrako mb’amo vohitseo o masokoo, aia ty hiboaha’ ty fañimbañ’ ahiko?

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.

2 Hirik’am’ Iehovà o fañolorañ’ ahikoo, I namboatse i likerañey naho ty tane toiy.

Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.

3 Tsy henga’e hasitse o fandia’oo, tsy hirotse i Mpañaro azoy;

Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.

4 Eka, tsy hidròdreke, tsy hirotse ty Mpitamiri’ Israele.

Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.

5 Iehovà ro Mpañambeñ’ azo, Iehovà ro fialofa’ ty fitàn-kavana’o;

Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,

6 Tsy hipisañe ama’o i tariñandrokey, ndra i volañey te haleñe.

Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.

7 Hañaro azo amy ze fonga haratiañe t’Iehovà; vaho ho tamirie’e ty fiai’o.

Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!

8 Harova’ Iehovà ty fiengà’o naho ty fiziliha’o henane zao vaho nainai’e donia.

Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!