Salamo 120

1 Izaho niampoheke, le nikanjy Iehovà, vaho tinoi’e.

Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

2 O ry Iehovà, apitsoho an-tsoñin-dremborake ty fiaiko, boak’ ami’ty lela mamañahy.

Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

3 Inon-ty homeañ’ azo, ino ka ty hanoeñe ama’o ty lela letra’e tia?

Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

4 ana-pale masiom-panalolahy, naho forohan’ andrabey!

Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

5 Hankàñe amako te mañialo e Mèseke añe, naho ty fimoneñako an-kiboho’ i Kedàre ao!

Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

6 Loho hatr’ela’e ty nitraofam-piaiko ami’ty kivoho’ o malaim-pilongoañeo.

Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

7 Toe mpitea filongoan-draho; fa ie ivolañako, aly avao ty onjone’ iereo.

Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.