Salamo 103
1 Andriaño t’Iehovà, ry troko; naho ze hene amako; bangò ty tahina’e masiñe!
Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
2 Andriaño t’Iehovà ry troko, le ko haliño o hasoa’e iabio.
Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
3 I mpañaha ze hene hakeo’oy, ie mpanaha ze atao arete’oy.
Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
4 I mijebañe ty fiai’o boak’an-koboñ’aoy, ie mañohò azo am-piferenaiñañe naho am-pitretrezañe,
Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
5 ie mahaeneñe ty havelo’o an-draha soa, naho vaoe’e hoe vantio ty hajalahi’o.
Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
6 Manao ty hahiti’e t’Iehovà naho mitolon-kavantañañe amy ze hene volevolèn-draha.
Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
7 Nampahafohine’e amy Mosè o sata’eo o tolon-draha’eo amo ana’ Israeleo.
Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
8 Miferenaiñe naho mitretre t’Iehovà, malaon-kaviñerañe, vaho enem-pikokoa-migahiñe.
Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
9 Tsy handilo nainai’e re, tsy hangazoña’e kitro katroke ty fifombo’e.
Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
10 Tsy nanoe’e mañeva o tahin-tikañeo, tsy nililove’e ty amo hakeo’ tikañeo.
Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
11 Fa mira ami’ty haabo’ i likerañey ami’ty tane toy, ty hajabajaba’ ty fiferenaiña’e amo mañeveñ’ama’eo;
Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
12 Mira ami’ty halavi’ i atiñanañey amy ahandrefañey, ty halavi’ ty nampisitahe’e amantika o fiolàn-tikañeo.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
13 Hambañe ami’ty halèm-pon-drae amo ana’eo ty fitretreza’ Iehovà amo mañeveñe ama’eo,
Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
14 amy te arofoana’e ty vintan-tika; tiahi’e t’ie lemboke.
Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 Aa naho ondaty, hoe ahetse o andro’eo hoe voñe an-kivok’ ao ty fandrevaha’e;
Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
16 ie iarian-tioke, le tsy eo ka, vaho tsy mahatiahy aze i toe’ey.
Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
17 Fe boake haehae tsy amam-pipotora’e añe, sikal’ami’ty tsy modo añe, ty fiferenaiña’ Iehovà amy ze mañeveñe ama’e, naho i havantaña’ey amo ana’ o anakeo—
Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
18 ho amy ze miambeñe i fañina’ey vaho mahatiahy o taro’eo hanoa’e.
Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
19 Fa naore’ Iehovà an-dindiñe ao ty fiambesa’e, vaho mamehe ze he’e i fifehea’ey.
Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
20 Andriaño t’Iehovà, ry Anjeli’e, ra’elahy an-kaozarañe, mitoloñe amo tsarae’eo, mañaoñe ty fiarañanaña’ o tsara’eo.
Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
21 Andriaño t’Iehovà, ry hene lahin-defo’eo, ry mpitoro’e mpanao o satrin’ arofo’eo.
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
22 Andriaño t’Iehovà, ry hene sata’e tok’aia tok’aia amy fifehea’eio. Andriaño t’Iehovà, ry fiaiko.
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
