Ohabolana 7
1 O anake, ambeno o entakoo, vaho akafiro ama’o ao o fepèkoo;
Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
2 Fejaño o lilikoo vaho miveloma, naho i Fañòhakoy manahake ty sainte maso’o;
Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
3 Arohizo an-drambon-taña’o, sokiro an-takelan-tro’o.
Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
4 Anò ty hoe ty hihitse; Rahavaveko irehe; vaho tokavo ty hoe: Rañetse, ty hilala,
Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
5 hikalaña’ iareo azo tsy ho ami’ty tsimirirañe, tsy ho amy ambahiny malama firehakey.
Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
6 Izaho an-dalan-keden-akibako ao nitilihitse an-tsingarakarake,
Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
7 naho nisamba añivo’ o trentrañeo, nijiloveko an-teñateña’ o gaon-dahio, ty ajalahy tsy aman-dron-doha,
Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
8 nitsake ty lalañe mioza an-kotso’e mb’eo, vaho nikopile mb’an-dalan-tsileke mb’añ’akiba’e mb’eo,
Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
9 am-palipalitsieñe, ie ni-hariva ty andro, amy haien-kaleñe nimoromoroñey.
Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
10 Le heheke ty rakemba mifanalaka ama’e, mihamiñe hoe tsimirirañe, hakalitahañe ty an-tro’e ao.
Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
11 Ie mitazataza naho miola, tsy mimoneñe añ’akiba’e ao o tombo’eo;
Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
12 mbore an-dalañey, mbore an-kiririsa, mijeke amy ze atao fitsileañe.
Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
13 Fejañe’e i lahiy naho orofa’e vaho anoe’e ty hoe an-tarehe miriñake:
Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
14 Amako ty soron-kanintsiñe vaho navahako anindroany o nifantàkoo;
Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
15 aa le niakatse iraho hifañaoñan-tika, hitsoehako ty tarehe’o; heheke te tendreke.
Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
16 Fa nilafihako i tihikoy, an-deny maviabiake boak’ e Mitsraime.
Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
17 Fa namitsezako rame ty fandreako, voñem-bahoñe naho romba.
Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
18 Antao ito higenoke ty hatea ampara’ te porea’ ty maraindray; antato hifalefale an-katea.
Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
19 Tsy añ’anjomba ao ty valiko, fa nifokofoko añe,
Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
20 Ninday drala an-koroñe, vaho tsy himpoly naho tsy zava-volañe.
Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
21 An-tsiriry maro ty anigiha’e; an-tsoñi’e mamolavola ty anjira’e aze.
Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
22 Orihe’ i ajalahiy amy zao, misìtse mb’eo hoe añombe ho lentañe, hoe ty gege an-dongòke ho liloveñe,
Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
23 ampara’ te trofahañ’ ana-pale ty ate’e; hoe kibo mibororoñe mb’am-palàñe mb’eo, amoea’e t’ie famoeam-piay.
Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
24 Ie amy zao ry anakoo, tsanoño iraho, vaho tsendreño ty entam-bavako.
Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
25 Ko ado’o hivio mb’an-dala’e mb’eo ty tro’o; ko mandifike mb’añ’oloñolo’e mb’eo;
Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
26 amy te maro ty tsinipo’e nifotsake, vaho tsifotofoto o navetra’eo.
Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
