Ohabolana 31

1 Ty enta’ i Lemoela Mpanjaka, ty onin-drehake ­nanaren-drene’e aze:

Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.

2 Anhan ry anako! Anhan ry anake tañ’ ovako ao! Anhan ry anako nafantoko!

Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?

3 Ko atolo’o aman’ ampela ty haozara’o, ndra amo mpandrotsake mpanjakao o sata’oo.

Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.

4 Tsy mañeva ty mpanjaka, ry Lemoela, tsy sazo’ i mpanjakay ty mikama divay, ndra o mpamelek’ arivoo ty hilelalela toake;

Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"

5 kera hinoñe naho handikoke i liliy vaho hañamengoke ty zo’ o anan-kasotriañeo.

Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.

6 Anjotsò toake ty heta’e, vaho divay ty voretra añ’arofo,

Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.

7 angao hinon-dre hañaliñoa’e ty hararaha’e, tsy ho tiahy ka o hasotria’eo.

Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.

8 Manokafa falie hisolo ty moañe, ho ami’ty zo’ o anam-pamàrañe iabio.

Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.

9 Manokafa falie vaho mizakà an-kahiti’e; ambeno ty zo’ o rarake naho mavomavoo.

Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.

10 Ia ty mahaonin-drakemba mañeva? Ie sarotse te amo safirao.

Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.

11 Atokisa’ ty trom-bali’e, ie tsy ho po-vara.

Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.

12 Hasoa’e fa tsy mañànto, amy ze hene andro fiveloma’e.

Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.

13 Paia’e ty volon-añondry naho ty vinda, vaho an-kafaleañe ty ifanehafa’e am-pitàñe.

Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.

14 Manahake o lakam-pañondrañeo, boak’añe ty añandesa’e mahakama.

Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.

15 Mitroatse te mbe haleñe, hamahañe o keleia’eo, vaho handiva amo anak’ ampata’eo.

Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.

16 Ereñerè’e ty teteke vaho vilie’e; ambolea’e tanem-­bahe ami’ty vokam-pità’e.

Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.

17 Midian-kafatrarañe, naho ampaozare’e o sira’eo.

Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.

18 Oni’e te soa o balibalie’eo, tsy mikipe haleñe i failo’ey.

Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.

19 An-dravem-pità’e ty fañareta’e, le tana’e an-delam-pità’e ty antsòli’e.

Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.

20 Velare’e amo rarakeo ty sira’e, vaho ahiti’e amo mavomavoo o fita’eo.

Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.

21 Tsy hembaña’e i fanalay amo keleia’eo; fa songa misiki-mañabasà o ana’eo.

Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.

22 Anjaira’e saroñe ty vata’e, hene leny naho malòmavo o siki’eo.

Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.

23 Fohiñe an-dalam-bey eo ty vali’e, ie mitrao-piambesatse amo androanavi’ i taneio.

Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.

24 Mitenoñe lamba leny re vaho aleta’e, tolora’e sokotry o mpanao takinakeo.

Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.

25 Haozarañe naho havantañañe ro fisiki’e, itohafa’e ty ho avy.

Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.

26 Sokafe’e an-kihitse ty falie’e, le fañòham-patarihañe ty am-pivimbi’e eo.

Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.

27 Halahalae’e soa o satan-keleia’eo, vaho tsy kamae’e ty mofon-kavotroañe.

Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.

28 Miongake o ana’eo ­mañandriañ’ aze, naho mandrenge aze i valie’ey.

Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:

29 Maro ty ampela manao soa, fe fonga ilikoara’o.

"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".

30 Mpamañahy ty hasoa vintañe, kòake ty hamotramotràñe, fe rengèñe ty rakemba mañeveñe am’ Iehovà.

Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!

31 Atoloro aze ty havokaram-pità’e! le handrenge aze an-dalam-bey eo o sata’eo.

Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.