Ohabolana 18

1 Mañean-drao ty mirery, tsambolitio’e ze atao vere-to.

Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.

2 Tsy no’ i dagolay ty faharendrehañe, fa ty mampiboake ty heve’e avao.

Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.

3 Ie pok’eo ty tsivokatse, mipotìtse eo ka ty teratera, vaho indrezan-kasalarañe ty inje.

Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.

4 Rano laleke ty fisaontsim-palie’ ondaty, torahañe mibobobobo ty figoangoañan-kihitse.

Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.

5 Tsy mahasoa te osiheñe ty raty, hikihoañe ty vañoñe an-jaka.

Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.

6 Mikaidraha o soñi’ i dagolao, naho mikai-tampify ty vava’e.

Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.

7 Fiantoa’ i seretsey ty vava’e, vaho mpamandrike ty fiai’e o soñi’eo.

Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.

8 Kenoke mafiry ty fivolam-pitolom-boetse, migodoñe mb’añ’ova’ ondaty ao.

Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.

9 Rahalahi’ ty mpijoy, ty mpilesa am-pitoloña’e.

Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.

10 Fitalakesañ’abo fatratse ty tahina’ Iehovà, milay mb’ama’e ao ty vantañe vaho onjoneñe tsy takatse.

Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.

11 Rova fatratse ty varam-pañaleale, naho hoe kijoly abo añ’ereñere’e ao.

Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.

12 Aolo’ ty ikorovoha’ ondaty ty fiebotseboran-tro’e, fe miaolo’ ty hasiñe ty firehañe.

Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.

13 Ie manoiñe aolo’ t’ie mitsanoñe: le hagegea’e naho hasalara’e.

Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.

14 Mahafeake hasilofañe ty tro’ ondaty, fa ia ka ty mahaleo ty fikoretan’ arofo.

Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?

15 Mitoha hilala ty tro’ i mahatsikarake, vaho mañotsohotso hihitse an-dravembia’e ty mahilala.

Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.

16 Anokafan-dalañe ty ravoravo’ ondaty, manese aze hiatreke ty bey.

Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.

17 Heveren-ko to ty mitalily valoha’e, ampara’ te pok’eo ty mañody aze.

Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.

18 Abala’ ty tora-tsato-piso ty fifandierañe, ie mampivike ty mpifanjomotse.

Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.

19 Mora ty mandreketse rova fatratse, ta ty rañetse torifike, vaho hoe tsotso-bim-pitilik’abo ty fifanjomorañe.

Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.

20 Ty havokaram-palie’ ondaty ro mahaenem-pisafoa, o vokam-pivimbi’eo ro maha-anjañe.

Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.

21 Manandily ami’ ty haveloñe naho ami’ty havilasy ty fameleke, hikama amo vokare’eo ze mikoko aze.

Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.

22 Mahaonin-kasoa ty tendreke valy, vaho isohe’ Iehovà.

Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.

23 Mihalaly tretrè ty rarake, fe sotrafe’ ty mpitsikafo.

Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.

24 Mianto t’indaty lako rañetse, fe ao ty ate-hena mipiteke soa te ami’ty rahalahy.

Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.