Ohabolana 15
1 Mampitolike habosehañe ty rehake malea, fe mitrobo haviñerañe ty volam-peha’e.
Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.
2 Mitolon-kilala an-katò ty famele’ i mahihitse, fe mipororoake hagegeañe ty vava’ i dagola.
Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.
3 Manitsike ze hene toetse o fihaino’ Iehovào, misary ty raty naho ty soa.
Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.
4 Hataen-kaveloñe ty fameleke mamere, fe mampikoritoke troke naho ama’e ty hamengohañe.
Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.
5 mañìnje ty fañòhan-drae’e ty dagola, fe mahilala ty mañaoñ’ anatse.
Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.
6 Vara bey ty añ’anjomba’ o vañoñeo, fe manolo-tsotry ty tombom-baro’ i lahiaga.
Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.
7 Mampiboele hilala ty fivimbi’ o mahihitseo; fe tsy izay ty tro’ i dagola.
Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.
8 Veta am’ Iehovà ty fisoroña’ o lo-tserekeo, fe ifalea’e ty halali’ o vantañeo.
Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.
9 Tiva am’ Iehovà ty taro’ i lahiaga, fe kokoa’e ty mañean-kavantañañe.
Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.
10 Mampalovilovy ty mandrìke amy lalañey te lafaeñe, mikoromake ty malaiñ’ endake.
Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.
11 Mivañavaña añatrefa’ Iehovà ty tanen-dolo naho i tsikeokeoke, sandrake ty arofo’ ondaty! (Sheol h7585)
Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet. (Sheol h7585)
12 Tsy kokoa’ ty mpanivetive te ereteñe; tsy tilihe’e ty mahihitse.
Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.
13 Mampaviake vintañe ty arofo misomobotsòboke, fe mahafola-paiañe ty troke ngoma.
Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.
14 Mpitsoeke hilala ty troke maharendreke, fe mampibotseke hagegeañe ty vava’ i dagola.
Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.
15 Fonga mavoiñe ty andro’ o misotrio, fe mitolon-tsabadidake ty arofo minembanembañe.
Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.
16 Hàmake ty kedeke mitrao-pañeveñañe am’ Iehovà, ta ty vara-bey reketse hekoheko.
Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.
17 Kitra’e anjotsoañe añañe am-pikokoañe, ta te anozoañe temboay vinondrake am-palaiñañe.
Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.
18 Mitrobo hotakotake ty mpiloa-tiñake, fe mampipendreñe fifandierañe ty malaon-kaviñerañe.
Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.
19 Iremberembeam-patike te añ’oloñolo’ i votro, fe dinamoke ty lala’ i vañoñey.
Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.
20 Mahafale an-drae ty anake mahihitse, fe mañìnje rene t’indaty gege.
Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.
21 Hagegeañe ty mahaehake i seretse, fe vantan-dia t’indaty mahilala.
Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.
22 Milesa ty safiry po-panolo-kevetse, fe mahaeneke te maro mpanoro.
Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.
23 Mahafale ondaty te mahafanoiñe ty falie’e, akore ty hasoa’ ty saontsy tandrife.
Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!
Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on. (Sheol h7585)
25 Hombota’ Iehovà ty akiba’ o mpirengevokeo, fe ajado’e ty efe-tane’ i vantotsey.
Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa.
26 Tiva am’ Iehovà o fikitrofañeo, fe hiringiry ty saontsy mampanintsy.
Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat.
27 Manolo-tsotry ty akiba’e ty mamory an-katramo, fe ho veloñe ty malaim-bokàñe.
Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää.
28 Mañereñere ty hanoiña’e ty arofo’ i vantañey, fe mampipororoake haratiañe ty falie’ i lahiaga.
Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.
29 Lavitse o raty tserekeo t’Iehovà, fe janji’e ty halali’ o vañoñeo.
Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.
30 Mahafale arofo ty fihaino miloeloe, vaho solik’ an-taolañe ty talily soa.
Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.
31 Amo mahihitseo ty himoneña’ ty aman-dravembia mitsendreñe anatse mahaveloñe.
Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.
32 Mañìnje ty vata’e ty malaiñ’ endake, fe manonton-kilala ty mitsatsike fanoroañe.
Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.
33 Fañòhañe hihitse ty fañeveñañe am’ Iehovà, miaolo ty asiñe te mireke.
Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
