Ohabolana 12
1 Mikoko hilala ty mpitea lafa, fe gege ty malaiñ-endake;
Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.
2 Hanjo fañisohañe am’ Iehovà ty matarike, fe hafà’e ty mpikinia.
Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.
3 Tsy mahafioreñe ondaty ty halo-tserehañe, fe tsy hasiotse ty vaha’o vañoñeo.
Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.
4 Sabakan-engem-bali’e ty rakemba soa, fe hoe hamomohañe an-taola’e ao ty mahasalatse.
Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
5 To ty fivetsevetse’ o vantañeo; fe mitarik’ an-dama ty fanoroa’ o lo-tserekeo.
Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.
6 Famandroñan-dio ty entam-bola’ o raty tserekeo, fe hañaha ty vañoñe o saontsi’eo.
Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.
7 Rotsaheñe o lo-tserekeo le tsy eo, fe hijadoñe ty anjomba’ o mahitio.
Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 O hihi’eo ty anambezañe ondatio, fe ho sirikaeñe ty mengok’ an-troke.
Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.
9 Hàmake t’ie mirè-batañe, naho manaña mpitoroñe raike, ta t’ie mieva ho bey fe tsy aman-kaneñe.
Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
10 Haoñe’ ty vantañe ty fiai’ i bibi’ey, fe fampisoañañe avao ty tretre’ i rati-tserekey.
Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
11 Ho enen-kaneñe ty mpiava’ i tane’ey, fe po-hilala ty mañeañe ty tsy vente’e.
Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.
12 Tsikirihe’ o rati-tserekeo ty fikopahan-karatiañe, fe mamokatse ty vaha’ o vantañeo.
Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.
13 Fandrihe’ ty fiolàn-tsoñi’e ty lahiaga, fe hibolititse amy haloviloviañey ty vañoñe.
Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.
14 Mahaenen-kasoa t’indaty ty vokam-palie’e, vaho himpoly ama’ ondaty o fitoloñam-pità’eo.
Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.
15 Mahity amo maso’eo ty gege, fe mijanjim-panoroañe ty mahihitse.
Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.
16 Fohiñe aniany ty filoa-tiña’ i dagola, fe lembefe’ i mahihitse ty mahasalatse.
Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.
17 Mampiboake havantañañe ty mikofòke hatò, fe famañahiañe ty manara-bande.
Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.
18 Eo ty manoantoañe an-drehake, hoe fitomboham-pibara, fe minday fijanganañe ty famele’ o mahihitseo.
Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
19 Hijadoñe nainai’e ty fivimbin-katò, fe aniany avao ty lelan-dremborake.
Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.
20 Famañahiañe ty an-tro’ o mpikililio, fe haehake t’ie mpifampilongo.
Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.
21 Tsy mizò raty ty vantañe, fe lifo-kasotriañe ty tsereheñe.
Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.
22 Tiva am’ Iehovà ty soñy mandañitse, fe no’e o mitoloñe am-pigahiñañeo.
Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.
23 Mañaja hihitse ty hendre, fe mitazataza hagegeañe ty tron-dagola.
Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.
24 Hifeleke ty fità’ o mahimbañeo, vaho hondevozeñe ty taña migebañe.
Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
25 Mampidrodretse ty arofo’ ondaty ty fivazobazorañe ama’e ao, fe mampanintsiñe aze ty talily soa.
Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.
26 Manoro an-drañe’e ty vantañe, fe mampivike o lo-tserekeo ty lala’iareo.
Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.
27 Tsy atono’ i tembo ty nitsatsà’e; fe vara ami’ty mpifanehake o hanaña’eo.
Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
28 Tendrek’ an-dalam-bantañe ty haveloñe, vaho tsy aman-kavetrahañe i oloñolo’ey.
Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.
